Reppureissaajien työnteko ulkomailla // 15.6.2020

Miten reppureissaajat pärjäävät rahallisesti matkoilla ollessaan ja miten he löytävät töitä?

Chepkiewiczin ja kumppanien¹ mukaan maailmankansalaisen asenne matkustamisessa ja kielien puhumisessa ovat vaikuttavimpia tekijöitä ennustettaessa kansainvälistä matkustusta. Siispä mietittäessä, millaiset ihmiset matkustavat, tärkeintä onkin asenne. Erilaisia matkailijoita on monia, ja heistä voidaan helposti muodostaa erilaisia ryhmiä. Reppureissaajat on matkailijaryhmänä yhtenäinen. On esimerkiksi perustettu useita nettisivuja vain heidän tarpeisiinsa. Niillä jaetaan kokemuksia ja tietoa sekä ratkaisuja yleisiin ongelmiin. Kansainväliset rajat ylittävä yhteisöllisyys internetin välityksellä on merkittävä osa reppureissaajien elämää. Yhteisö voi olla esimerkiksi yhteisten päämäärien perusteella muodostunut ihmisryhmä.² Internetin ulkopuolella reppureissaajat auttavat toisiaan antamalla vinkkejä toisilleen tai tarjoamalla autokyydin. Heitä yleisesti myös yhdistää budjettimatkailu sekä lyhytaikaisten työsuhteiden etsiminen matkojensa aikana.

Etenkin suomalaiselle mentaliteetille on tyypillistä ’’ensin työ, sitten huvi’’ -tapainen ajattelu. Joillekin matkailijoille on kuitenkin tärkeää päästä lähtemään heti, kun matkakohde ensimmäisenä juolahtaa mieleen. Vaihtoehdoksi jää työskenteleminen matkan aikana. Kirkpatrick kertoo olevan kaksi tapaa ansaita rahaa matkalla: itsenäinen työskentely ja väliaikaiset työt vierailtavissa maissa³. Itsenäinen työskentely sopii etätöitä tai netin välityksellä töitä tekevälle. Haastavampaa on lähteä ilman minkäänlaista tulonlähdettä ja uskoa, että kohteesta löytyy töitä.

Reppureissaajille matkustaminen ja kokemukset ovat tärkeitä. Niiden toteuttamiseksi työnteko on välttämätöntä, mutta onneksi töitä löytyy tekevälle. Kuva: Pixabay

Omien kokemusteni mukaan töitä saattaa löytyä todella helposti tai ne voivat olla kiven alla. Töitä voi löytää niin internetistä, ilmoitustauluilta kuin suhteillakin. Lyhytaikaista työtä etsivälle termi ’WFA’ tulee varmasti tutuksi. WFA tarkoittaa Work for accommodation, eli tekemälläsi työllä maksat majoituksesi. Sitoutumisaika on yleensä noin kaksi viikkoa, ja työntekijä saattaa jopa joutua antamaan käteistä pantiksi, jotta hänen tiedetään pysyvän työssään vähimmäisajan. Työ saattaa olla huonesiivousta, tarjoilua, vastaanottotyöskentelyä jne. Tähän vaikuttaa paljon, mitä kokemusta hakijalla on. Mieli kannattaa pitää avoinna, ja myös allekirjoittanut on siivonnut vessan jos toisenkin. Työpaikoilla pääsee tutustumaan muihin reppureissaajiin sekä paikallisiin. Se edesauttaa töiden saamista hostellien ulkopuolelta, ja kohteen yhteisöt tulevat tutummiksi.

Myös muita kuin WFA töitä voi tietysti etsiä. Helpointa on hakukoneella etsiä sijaintisi työpaikkoja erilaisilta työnhakusivustoilta. Niitä saattaa olla jopa kymmeniä, ja keskustelupalstojen avulla kannattaa etsiä luotettavimmat. Facebook-ryhmät ovat erinomainen keino löytää töitä. Kun Facebookissa vastaat työnhakuun, saatat saada työhaastattelun heti. Facebookin ryhmäthän ovat myös eräänlaisia yhteisöjä, joten niidenkin avulla pääsee osaksi paikallista elämää. Yhteisöllä ja siihen pääsemisellä on suuri vaikutus reppureissaajien työllistymiseen, ja sen eteen kannattaa tehdä töitä.

Breannen tarina

Ystäväni Breanne Taylor⁴ kertoi häntä haastatellessani matkustelleensa Aasiassa noin kaksi vuotta. Hän on tehnyt töitä niin Kamputseassa, Thaimaassa kuin Vietnamissakin. Töiden haun hän on yleensä aloittanut hostelleista niissä majoittuessaan. Hostelleissa hän on työskennellyt hyvin erilaisissa tehtävissä riippuen siitä, minkä työn hän on saanut nopeimmin. Hän on niissä työskentelyn ohessa tutustunut kohteessa asuviin ihmisiin ja etsinyt myös muita töitä. Breannen mukaan ketjuhostelleissa työskentely on parasta. Ne antavat työntekijöidensä vaihdella sijaintiansa, mutta säilyttää työpaikkansa. Tällä tavoin hän on päässyt matkustelemaan tai pitämään esimerkiksi viikon loman työpaikkojen vaihdon välissä.⁴

Hostelleissa työskentely ei matkakassaa erityisemmin kartuta, mutta elämisen sillä pystyy kattamaan. Hostelleissa on myös tyypillistä antaa rahapalkka allowance-muodossa, eli lahjakorttina omalle työpaikalle. Useissa hostelleissa on sekä baari että ravintola, joten lahjakortit ovat Breannen mielestä varsin hyödyllisiä. Hän kertookin tehneensä ohessa töitä englanninkielenopettajana. Opettajan töitä voi löytää niin hostelleista kysymällä kuin ilmoitustauluilta tai Facebookistakin. Tärkeimmäksi asiaksi Breanne kokee sulautumisen paikalliseen yhteisöön. Sitä kautta löydät töitä, saat apua, kun sitä tarvitset, sekä tietysti monia ystäviä.⁴

Huonoja puolia reppureissulla työskentelyssä Breanne ei ole juurikaan huomannut. Reppureissaajien elämäntapa on usein huoleton ja vapaa. Siitä johtuen hänellä on ollut muutamia osaamattomia pomoja, koska usein esimiehet ovat kanssareissaajia. Breannen mukaan he eivät aina ole ottaneet työtään tarpeeksi vakavasti ja sitä kautta ovat laiminlyöneet tehtäviään. Hän haluaa kuitenkin painottaa, että hyviä puolia on huomattavasti huonoja enemmän.⁴  (Lisää matkailutyöstä voit lukea blogistamme täältä.)

Vilma Heikkilä

 

Lähteet

1 Czepkiewicz, M., Heinonen, J., Næss, P. & Stefansdóttir, H. (2020). Who travels more and why? A mixed method study on urban dwellers’ leisure travel. Travel Behaviour and Society, 19, 67-81. https://doi.org/10.1016/j.tbs.2019.12.001

2 Adkins, B. & Grant, E. (2007). Backpackers as a community of strangers: The interaction order of an online backpacker notice board. Qualitative Sosiology Review, 3(2), 188-201. Haettu 18.5.2020 osoitteesta https://eprints.qut.edu.au/6618/1/6618a.pdf

3 Kirkpatrick, C. (2014). How to make money while travelling. Tucson: C.K. Media Enterprises L.L.C.

4 Breanne Taylor. Henkilökohtainen tiedonanto, 1.-4.5.2020.