Moraalisia ongelmia Nunavutissa

 

Oikeudenmukaisen ja vastuullisen matkailun kehittäminen kohtaa aina ongelmia. Nämä ongelmat tiivistyvät ehkä parhaiten arktisten alueiden matkailun ympärille. Arktisten alueiden ympäristölliset haasteet ovat varmaan kaikille tuttuja: ilmaston lämpenemisen ja jäätiköiden sulamisen vuoksi napa-alueet ovat jatkuvassa muutoksessa. Tämä tuo alueiden matkailuunkin tietynlaisia vivahteita – matkailun kasvun kannalta jopa positiivisiakin sellaisia, jos matkailijoille markkinoidaan napa-alueiden ainutlaatuiseen luontoon liittyen ajatusta ”Näe, vielä kun voit”.¹ Matkailun kasvulla ei arktisilla alueilla ole välttämättä aina kovin hyviä vaikutuksia, etenkään, jos alueen paikallisasukkaat jätetään huomiotta ja täysin vaille vaikutusvaltaa koskien heidän elinympäristönsä käyttöä matkailussa.

Bryan Grimwood on tehnyt tutkimusta Pohjois-Kanadan Nunavutissa sijaitsevan Thelon-joen ja Baker Lake -järven kanoottimatkailusta. Alueella asuu paikallista alkuperäiskansaa, inuiitteja, joille joki ja sen ympäristö ovat tärkeää kalastus- ja metsästysaluetta. Matkailijoille aluetta kuitenkin esitellään koskemattomana ja asumattomana seutuna, ja historiallista tuntua tarinaan saadaan kertomalla, että Thelon-joen ympäristöstä voidaan yhä löytää merkkejä muinaisten asukkaiden elämäntavoista ja kulttuurista.¹ Käytännössä siis matkailu tällä alueella sivuuttaa sen tosiasian, että Thelon-joen ja Baker Lake -järven ympärillä asuu yhä inuiittiyhteisö, jonka tarpeita ja oikeuksia ei matkailun kehittämisessä huomioida.

Matkailun viisiasteinen vastuullisuus käsittää sosiaalisen, kulttuurisen, taloudellisen, ekologisen ja poliittisen vastuullisuuden ulottuvuudet. Sosiaalinen vastuullisuus tarkoittaa sitä, että matkailun hyödyt jaetaan mahdollisimman tasapuolisesti matkailun kaikkien osapuolten kesken. Kulttuurisesti vastuullinen matkailu taas kunnioittaa matkailualueen paikallista kulttuuria ja pyrkii lisäämään matkailijoiden tietoisuutta siitä.² Nunavutissa tapahtuvassa kanoottimatkailussa rikotaan selvästi ainakin näiden vastuullisuuden ulottuvuuksien periaatteita. Silloin, kun vastuullista toimintaa ei matkailussa pyritä kannattamaan, törmätään yleensä moraalisiin ongelmiin, kuten tässäkin tapauksessa.

Vaikka Baker Lake -järven ja Thelon-joen alueen matkailu on suhteellisen vähäistä, on sillä vaikutuksia ympäristöön ja paikallisiin asukkaisiin. Jos matkanjärjestäjät eivät pyri yhteistyöhön paikallisasukkaiden kanssa, jäävät inuiittien näkemykset ja oikeudet huomiotta matkailun suunnittelussa ja kehittämisessä. Moraalista pohdittavaa riittää myös sen suhteen, onko oikein tarjota matkailijoille näin epäautenttista elämystä. Matkailijoita varten luodaan tietynlainen, ei-totuudenmukainen, tunnelma. Alueen matkailun vetovoimana toimii nimenomaan ”koskematon” luonto ja ajatus siitä, että nyt ollaan kaukana ihmisyhteisöistä. Tässä kohtaa voidaankin pohtia, onko oikein markkinoida ylipäänsä mitään matkailualueita totuutta kaunistellen ja suunnitella matkailijoita varten epäautenttisia kokemuksia.

Arktisilla alueilla riittää tilaa matkailijoille, mutta aina matkailun kehittämisessä tulisi huomioida vastuullisuus ja moraaliset kysymykset. Matkailun kehittämisessä etenkin alueilla, joilla sitä ei juurikaan ennestään ole, olisi hyvä alkuunsa pohtia, onko siitä loppujen lopuksi enemmän hyötyä vai haittaa. Onko matkailua edes välttämätöntä viedä kaikille syrjäisimmillekin alueille? Jos kuitenkin päädytään edistämään Nunavutin kaltaisten, muuhun maailmaan verrattuna suhteellisen koskemattomien, alueiden matkailua, olisi tärkeää tehdä se huomioiden kaikki vastuullisuuden osa-alueet ja toimia niiden periaatteiden pohjalta.

 

Jemina Petroff

 

Lähteet:

1 Grimwood, B. (2015). Advancing tourism’s moral morphology: Relational metaphors for just and sustainable arctic tourism. Tourist Studies, 15, 3–26.

2 Veijola, S., Ilola, H. & Edelheim, J. (2015) Johdanto matkailun tutkimukseen. Teoksessa S. Veijola (toim.), Matkailututkimuksen lukukirja. (s. 16–29). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Filosofia, etiikka ja moraali – mitä ne tarkoittavat matkailussa?

 

Matkaa suunnitellessa ei aina tule sen suuremmin pohdittua, miksi matkalle lähdetään. Äkkiseltään moni varmaan vastaisi: ”Koska matkustaminen on hauskaa” tai ”Kaipaan irtiottoa arjesta”. Syvällisemmällä tasolla on kuitenkin paljon syitä sille, miksi matkustaminen koetaan erityisen mukavana asiana ja miksi arjesta halutaan välillä pois. Matkakohdetta valittaessa voi vaihtoehtoja olla useita, mutta yleensä ne on kuitenkin jollain tapaa rajattu. Matkalle lähtijällä on päässään jonkinlainen mielikuva siitä, millaisia kokemuksia hän matkaltaan haluaa, ja tältä pohjalta hän etsii kohdetta, jossa mielikuvat ja haaveet parhaiten voisivat toteutua. Tässäkin vaiheessa voidaan kysyä, miksi tietynlaisten kokemusten etsiminen on niin tärkeää. Mitä matkalta halutaan ja miksi?

 

Kumman kohteen valitsisit? Miksi?

Filosofia on asioiden kyseenalaistamista ja ihmettelyä. Yllä olevan kaltaista pohdintaa voi jokainen matkailija harjoittaa, ja tällainen oman toiminnan kyseenalaistaminen voi tuoda jokaisen ajatusmaailmaan uudenlaisia ulottuvuuksia. Myös matkailun tutkimuksessa filosofia näkyy kysymyksinä. Matkailu ja filosofia yhdistyvät vahvasti kysymyksissä totuudesta, kauneudesta ja hyveellisyydestä. Kysymys totuudesta on matkailun tutkimuksessa läsnä samalla tavalla kuin muussakin tutkimuksessa. Tutkimuksessa oleellista on tieto, ja filosofia pohtii, mitä on tieto ja mikä on sen suhde totuuteen. Suuressa roolissa matkailussa ovat kauneus ja estetiikka, sillä matkailijalla on tapana hakeutua paikkoihin, joista hän saa esteettistä nautintoa. Silti kauneuden merkitys matkailussa on kiinnostanut tutkijoita vain vähän, ja huolimatta nykymaailmassa vallitsevista vahvoista kauneuskäsitteistä, ei tästä aiheesta matkailun piirissä ainakaan filosofisesti kovinkaan paljon keskustella. Hyveellisyys linkittyy suoraan matkailun etiikkaan ja moraaliin, ja tästä aiheesta sanottavaa onkin jo enemmän.¹

Niin matkailututkimuksen kuin matkailijoidenkin keskuudessa on parina viime vuosikymmenenä pohdittu aiempaa enemmän sitä, millainen matkailutoiminta on oikein ja vastuullista. Eettiset kysymykset ovat nousseet isoksi osaksi matkailua. Etiikka on filosofian osa-alue, jossa pohditaan, mikä on hyvää ja oikein ja mikä pahaa ja väärin. Etiikka pitää sisällään lukuisia eri teorioita, joita voidaan matkailussa ja sen tutkimuksessa hyödyntää, kuten eettisten ratkaisujen hyötyjä pohtiva utilitarismi sekä ihmisten oikeuksia korostava liberalistinen etiikka.² Matkailu ja filosofia linkittyvätkin yhteen selvimmin pohdittaessa matkailun eettisyyttä ja moraalisia seikkoja.

Moraalista puhutaan usein etiikan yhteydessä, arkikielessä jopa sen synonyymina. Filosofiassa kuitenkin moraali ja etiikka tarkoittavat eri asioita. Filosofinen etiikka analysoi oikean ja väärän suhdetta, kun taas moraali tarkoittaa jokaisella ihmisellä olevaa käsitystä oikeasta ja väärästä sekä hyvästä ja pahasta. Etiikka on moraalifilosofiaa, eli se tutkii ja pohtii moraalia, ihmisten ajatusmaailmaa hyvän ja pahan suhteen sekä tapaa toimia oikein tai väärin. Matkailun etiikka näin ollen tarkoittaa matkailun ja matkailualalla toimimisen yhteydessä vallitsevien moraalisten käsitysten filosofista tutkiskelua.² Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että matkailijat tulevat eri puolilta maailmaa, erilaisista kulttuureista ja siksi matkailijoiden moraaliset käsitykset voivat erota toisistaan hyvinkin paljon. Tulevissa blogiteksteissä pureudutaan tarkemmin moraaliin ja eettisyyteen sekä niiden tutkimukseen matkailussa.

 

Jemina Petroff

 

Lähteet:

1 Tribe, J. (2009). Philosophical issues in tourism. Bristol: Channel View Publications.

2 Nykänen, T. & Veijola, S. (2015). Matkailun etiikka. Teoksessa S. Veijola (toim.), Matkailututkimuksen lukukirja. (s. 87-98). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Kuvat: Jemina Petroffin henkilökohtainen arkisto

Johtaja voi löytää piilevän potentiaalin tai kätkeä sen syvemmälle

 

Pääoma ajatellaan usein mitattavissa asioissa, kuten rahassa, tavaroissa tai kiinteässä omaisuudessa. Aineeton pääoma unohdetaan liian usein kokonaan – tai sen hyödyntämistä ei osata arvostaa. Johtajien on helpompi pyöritellä konkreettisia lukuja, asioita ja ihmisiä kuin sosiaalisia verkostoja, luottamusta, kokemusta ja vastavuoroisuutta eli sosiaalista pääomaa¹. Usein sanotaan, että ihmiset ovat organisaation suurin ja tärkein voimavara. Ehkä tätä mantraa tulisi tarkentaa korostamaan, että ihmisten väliset suhteet ja verkostot ovat organisaation tärkein voimavara, koska itse asiassa ilman niitä organisaatio olisi vain hajanainen ryhmä yksilöitä ilman minkäänlaista tarttumapintaa.

McGehee, Knollenberg & Komorowski² korostavat sosiaalisen pääoman huomioimisen tärkeyttä kehitettäessä maaseutumatkailukohteita. He ehdottavat, että maaseutukohteen johtamisen tarkastelun tulisi keskittyä sosiaalisen pääoman vahvistamiseen (bonding) ja laajentamiseen (bridging), sillä johtajilla on ratkaiseva rooli sosiaalisen pääoman potentiaalin hyödyntämisessä tai hukkaamisessa.² Maaseutukohteissa turismi syntyy yleensä muiden elinkeinojen rinnalle, jolloin matkailijat tulevat uutena ryhmänä kohteen yhteisön keskuuteen. Paikallisille voi olla vaikeaa ymmärtää matkailijoita tai turismin hyötyjä. Matkailu voi toimia uutena potentiaalisena elinkeinona monella maaseutualueella, josta vanhat ammatit kuihtuvat pois sukupolvenvaihdoksen tai yhteiskunnan muutoksen myötä. Matkailukohteiden organisaatioiden johtajilla on haasteena innostaa alueen ihmisiä turismin pariin ja sovittaa matkailupalveluita ympäristöön huomioiden ja osallistaen paikalliset asukkaat. Johtajien on tunnistettava paikallisten olemassa olevat verkostot ja suhteet ja niitä on pyrittävä vahvistamaan (bonding social capital)². Tämä vahvistaa samalla myös matkailujohtajien asemaa ja luottamusta yhteisössä. Sosiaalisen pääoman merkitys ei ole suuri vain maaseutumatkailukohteissa vaan

Johtajien toinen tärkeä tehtävä sosiaalisen pääoman hyödyntämisessä on sosiaalisten verkostojen laajentaminen (bridging social capital)².  Maaseutumatkailukohteiden paikallisilla ihmisillä, joille turismi tulee uutena potentiaalisena elinkeinona, on harvoin verkostoja tai suhteita matkailualan maailmaan. Matkailujohtajien tärkeänä tehtävänä on luoda näitä suhteita omien verkostojensa kautta. Tämä sosiaalisen pääoman laajentaminen voi mahdollistaa investointeja, sijoituksia, ammattitaidon siirtämistä ja uusia asiakkuussuhteita, jotka muuttavat piilevän potentiaalin konkreettiseksi hyödyksi. Hyvä johtaja siis havaitsee ja hyödyntää resursseja sekä jakaa valtaa ja vastuuta, sillä näillä on suuri potentiaali organisaatiolle³. Matkailukohteissa sosiaalinen pääoma on tärkeä resurssi, jonka huono johtaja voi jättää helposti hyödyntämättä, jos hän yrittää käyttää perinteistä ylhäältä–alas-johtamismallia. Kyseisessä mallissa johtaja asettaa itsensä tyypillisesti keskiöön ja kertoo, kuinka asiat tulisi tehdä, eikä ota paikallisten mielipiteitä ja tarpeita huomioon. Tästä syntyy negatiivista energiaa, joka ei vahvista johtajan asemaa tai luottamusta yhteisössä, vaan kätkee sosiaalisen pääoman syvemmälle.

McGehee, Knollenberg & Komorowski² tutkivat sosiaalisen pääoman hyödyntämistä kolmen onnistuneen esimerkkijohtajan kautta, joista jokainen on onnistunut vahvistamaan ja laajentamaan sosiaalista pääomaa yhteisöissään huolimatta siitä, että he käyttävät erilaisia lähestymistapoja johtajuuteen. Yhden johtajan tapa muistuttaa palvelevaa johtajuutta, toisen jaettua ja kolmannen autenttista johtajuutta, mutta heitä kaikkia yhdistää yksi tärkeä seikka; he eivät aseta itseään keskiöön tai edes johtajan asemaan, vaan näkevät itsensä paremminkin fasilitaattoreina, eräänlaisina alueen ja yhteisön etujen ajajina, kuin perinteisinä johtajina. Voisi ajatella, että heidän tavoitteenaan on lopulta tehdä itsensä lähes tarpeettomaksi jakamalla vastuuta ja löytämällä yhteisöstä voimavarat toimia itsenäisesti.

McGehee, Knollenberg & Komorowski² painottavat myös, että johtajuus on erittäin tilannesidonnaista eikä ole yhtä oikeata tai sopivaa johtajuusmallia tai lähestymistapaa. Sen sijaan johtajalle on tärkeätä osata hyödyntää sosiaalista pääomaa matkailukohteita kehitettäessä, varsinkin jos ajatellaan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä ja kestävää kehitystä. Sosiaalisen pääoman merkitys ei ole suuri vain maaseutumatkailukohteissa, vaan se tulisi huomioida kaikissa organisaatioissa. McGeheen, Knollenbergin & Komorowskin² artikkeli nostaa siis esille tärkeän näkökulman, joka kannattaa ottaa huomioon kaikenlaista johtajuutta pohdittaessa.

Matkailukohteiden sosiaaliset verkostot ja suhteet ovat monimutkaisia. Johtajat ovat erittäin tärkeässä roolissa näiden suhteiden hyödyntämisessä ja potentiaalin avaamisessa. Matkailukohteiden haasteena onkin löytää hyviä johtajia ja saada heidät pysymään. Hyvät johtajat ovat itsessään jo tärkeä voimavara organisaatiolle, mutta he voivat myös löytää organisaatiosta itsestään potentiaalia, mikä muuten saattaisi jäädä hyödyntämättä. Hyviin johtajiin kannattaa siis panostaa.

 

Miikka Hast

 

1 Poikela, E. (2005). Oppiminen ja sosiaalinen pääoma. Tampere: Tampere University Press.

2 McGehee, N.G., Knollenberg, W. & Komorowski, A. (2015). The central role of leadership in rural tourism development: A theoretical framework and case studies. Journal of Sustainable Tourism, 23(8–9), 1277–1297.

3 Follet, M.P. (1995). Prophet of Management: A celebration of writings from the 1920s. Ed. by G. Pauline. Boston: Harvard Business School Press. Harisalon (2008) mukaan teoksessa Organisaatioteoriat. s.198–202. Tampere University Press.

Tarvitsevatko matkailukohteet johtamista vai johtajuutta? Vallan monimuotoisuus matkailukohteissa johtamisen haasteena

 

Johtajuuden ja johtamisen (Leadership vs. Management) eroa on hankala hahmottaa, ja ne sekoitetaan usein keskenään. Suomeksi sanat muistuttavat toisiaan niin paljon, että merkitykset sekoittuvat helposti ja puhekielessä johtaminen tarkoittaakin usein molempia. Johtajuuden ja johtamisen välillä on kuitenkin merkittävä ero. Johtajuudessa on kyse ihmislähtöisestä johtamisprosessista, jossa vuorovaikutus ja jatkuva muutos ovat sekä haasteita että mahdollisuuksia. Northouse¹ määrittelee johtajuuden seuraavasti: ”Johtajuus on prosessi, jossa yksilö vaikuttaa ryhmään päämääränään saavuttaa yhteinen tavoite”. Johtajuus vastaa enemmän nykypäivän uusiin haasteisiin, missä johtajuus on monimutkainen prosessi, eikä vain asioiden ja ihmisten järjestelyä, kuten johtaminen oli esimerkiksi teollistumisen ajassa. Johtaminen taas keskittyy vahvasti hallinnoimisen ja kontrolloinnin ympärille. Johtamisessa on kyse juuri mitattavista asioista ja numeroista sekä niiden hallinnoimisesta ja organisoinnista parhaalla mahdollisella tavalla. Toki kyse on ihmisistäkin, mutta johtamisessa oletetaan, että heitäkin voidaan hallinnoida ja kontrolloida ja heidän toimia mitata. Yksinkertaistettuna, ihmislähtöisestä näkökulmasta katsottuna, voisi sanoa, että johtaminen on kovaa ja johtajuus pehmeämpää. Molempia kuitenkin tarvitaan organisaatiossa edelleen.²

Blichfeldt, Hird & Kivstgaard³ ehdottavat, että destination managementia (matkailukohteen johtamista) kannattaisi itseasiassa kutsua destination leadershipiksi (matkailukohteen johtajuudeksi), koska se kuvaisi paremmin sen tehtävää. Olen heidän kanssaan samaa mieltä, koska matkailukohteet ovat monimutkaisia organisaatioita, joissa on useita sidosryhmiä eri intresseineen. Matkailukohteen organisaatio koostuu usein monista itsenäisiä organisaatioista tai toimijoista omine tavoitteineen. Valtasuhteita voi olla jopa vaikea havaita ulkopuolisena tekijänä. Johtamisprosessia matkailukohteissa ei voi siis ajatella kovana suoraviivaisena johtamisena, jossa vain käsketään muita tekemään jotain, koska matkailukohteiden johtajilla ei yleensä edes ole määräysvaltaa muihin. Matkailukohteet eroavat yrityksistä suuresti juuri vallankäytön kohdalla. Yritysorganisaatiossa valta on yleensä osoitettu jollekin taholle, jolla on laillinen oikeutus ja mahdollisuus käyttää valtaa muihin. Tämä taho myös määrittää yrityksen tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Matkailukohteissa tämä on monimutkaisempaa.

Matkailukohteiden johtamiseksi perustetaan usein oma organisaatio, kuten esimerkiksi Kuusamon matkailu tai Visit Finland, jonka tavoitteena on edistää matkailukohteen ja siellä toimivien itsenäisten organisaatioiden toimintaa. Se pyrkii myös useasti määrittelemään matkailukohteelle yhteiset tavoitteet ja imagon, hoitamaan kohteen markkinointia, vastaamaan matkailijoiden palveluista, hallinnosta, suhteista paikallisyhteisöön, budjetoinnista ja rahoituksen järjestämisestä.⁴ Matkailukohteen johtamis(tai johtajuus)organisaation tulisi hyvin toimiakseen olla  perustettu yhdessä kohteen sidosryhmien kesken, jotka näin antaisivat johtamisorganisaatiolle myös valtaa toimia heidän edukseen. Näin kuitenkin tapahtuu harvoin. Usein johtamisorganisaatio perustetaan yhden tai vain muutamien tahojen aloitteesta, jolloin sen haasteena on yrittää tunnistaa matkailukohteessa vallitsevia valtasuhteita. Blichfeldtin, ym.³ mukaan näiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on olennainen osa johtamisorganisaation tehtävää, mikäli se toivoo onnistuvansa tehtävässään hyvin.

 

Vallan monimuotoisuus

Valta on yhdistelmä yksilön tai ryhmän tahtoa ja taitoa saada asiat tapahtumaan haluamallaan tavalla. Valta rakentuu vuorovaikutussuhteissa ihmisten välillä, ja sillä on voima erottaa tai yhdistää ihmisiä.⁵ Jos valtaa käyttää väärin, se näyttäytyy helposti huonona asiana. Epäoikeudenmukainen määräävän vallan käyttö johtaa ennen pitkää konflikteihin ihmisten välillä. Vallan erottava vaikutus on negatiivista energiaa. Mutta oikein hyödynnettynä vallalla on myös valtava potentiaali. Yhdistävä valta on positiivista energiaa. Mary Parker Folletin⁵ mukaan se on tahtoa ja tekemistä yhdistävä tekijä, joka parhaimmillaan on ihmisten energiavaranto ja innostuksen lähde. Se saa ihmiset tekemään asioita.  Follet jakaa tämän perusteella vallan määrääväksi ja jaetuksi tai yhteiseksi vallaksi. Määräävä valta on lähempänä perinteistä johtamista, jossa asiat saadaan tapahtumaan sovitun vallanjaon mukaisesti. Tämä sopii yrityksille, jotka noudattavat perinteisiä hierarkisia organisaatiomalleja, tai esimerkiksi valtioille, joissa ihmiset on saatava noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja järjestelmää. Määräävä valta on toimiessaan tehokasta, mutta sillä on lähes aina myös vastustajansa ja vallan erottava vaikutus on alati läsnä.

Jaetulla tai yhteisellä vallalla on taas Folletin⁵ mukaan suurempi potentiaali organisaatiolle. Jaettu tai yhteinen valta on hänen mukaansa enemmänkin yhteisen vastuun ottamista välttämättömistä tehtävistä kuin johdon sanelemista, kuinka asiat tulisi hoitaa. Jaettu tai yhteinen valta ei kuitenkaan vähennä johdon valtaa, vaan tarkoituksena on jakaa valtaa ja voimaannuttaa yksilöitä tuntemaan itsensä tarpeellisemmiksi, jolloin halu ja tahto tehdä kasvavat. Tämän perusteella johtajuus hyödyntää jaettua tai yhteistä valtaa. Blichfeldtin, Hirdin ja Kivstgaardin³ mukaan valta voi olla piilevää ja hankala tunnistaa, varsinkin monimutkaisessa matkailuorganisaatiossa. Johtajien tulisikin mieluummin yrittää tunnistaa organisaation valtasuhteita ja vaikuttaa niiden kautta, kuin määritellä, kuka tai kenen tulisi heiluttaa valtikkaa. Myös he näkevät vallan ennemmin potentiaalina kuin ominaisuutena. Se rakentuu suhteissa, eikä valtaa voi omistaa.

Matkailukohteiden johtamisorganisaatioiden kannattaisi siis ennemminkin pyrkiä organisaation olemassa olevien valtasuhteiden keskiöön, kuin yrittää käyttää määräävää valtaa saadakseen asioita tapahtumaan. Sidosryhmät voisivat näin myös jakaa luottavaisemmin valtaa ja vastuuta johtamisorganisaatiolle, kun päätökset eivät tule ylhäältä alas vaan ovat yhdessä päätettyjä. Johtamisorganisaatioiden tulisi siis noudattaa mieluummin johtajuuden kuin johtamisen keinoja aivan kuten Blichfeldt, Hird ja Kivstgaard³ artikkelissaan ehdottavat. Näyttää vahvasti siis siltä, että matkailukohteiden johtamista pitäisi todella kutsuakin johtajuudeksi, koska sillä tuntuisi olevan suurempi potentiaali onnistua monimutkaisessa ja haastavassa tehtävässään kuin perinteisellä johtamisella.

 

 

Miikka Hast

 

 

1 Norhthouse, P.G. (2013). Leadership : Theory and practice. London: Sage. s. 5 oma suomennos.

2 Leinonen, J. (2015). ORJO1104 Johtaminen ja organisointi osio I. Luento & Luentomateriaali osa I. 13.1.2015. Lapin Yliopisto.

3 Blichfeldt, B.S., Hird, J. & Kvistgaard, P. (2014). ”Destination leadership and the issue of power”. Tourism Review, 69(1), 74−86.

4 Smith, M., MacLeod, N. & Hart Robertson, M. (2010). Key concepts in tourist studies. London: Sage.

5 Follet, M.P., (1995) Prophet of Managment: A Celebration of Writings from the 1920s. Ed. by Graham Pauline. Harvard Business School Press. Boston. Harisalon  (2008) mukaan teoksessa Organisaatioteoriat. s.198-202. Tampere University Press.

Miksi matkailu tarvitsee johtamista?

 

Matkailusta tulee ensimmäisenä mieleen jotakin mukavaa – ainakin, kun matkailua ajattelee lomana. Se on vapaa-aikaa, omaehtoista ja itse suunniteltua toimintaa, jonka tarkoituksena on viedä henkilö pois arjesta, työstä, tehtävistä ja pomoista. Kukaan ei halua lomallaan ottaa vastaan käskyjä, vaan tehdä mielellään juuri sitä, mitä huvittaa. Matkailijan näkökulmasta johtaminen on viimeinen asia, mitä lomallaan haluaa muistaa. Miksi matkailu siis edes tarvitsee johtamista?

Risto Harisalo¹ sanoo kaikkien organisaatioiden tarvitsevan johtamista ja johtamisen tarvitsevan organisaatiota ollakseen olemassa. Organisaatioita on taas kaikkialla, missä ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään toistensa kanssa. Nämä ovat niin itsestäänselvyyksiä, ettei niitä edes yleensä ajattele, ennen kuin ne eivät toimi. Kohteissa matkailija ei välttämättä havaitse onnistunutta matkailuorganisaation johtamista, mutta huono johtaminen tulee helposti esille myös asiakkaille. Jos esimerkiksi matkakohteen palvelut ovat surkeita, vaikuttaa se heti matkailijan kokemukseen. Ongelmatilanteissa käännetäänkin katseet organisaation vastuuhenkilöihin eli johtajiin. Johtaminen onkin haasteellista, koska on kyettävä hahmottamaan monimuotoinen toimintaympäristö, johon vaikuttavat niin ihmiset kuin asiatkin. Johtajan on havaittava, ymmärrettävä ja organisoitava toimintaympäristön resursseja, kuten ihmisten osaamista ja kykyjä, ympäristön mahdollisuuksia ja organisaation vahvuuksia ja heikkouksia, voidakseen onnistua tehtävässään. Toimintaympäristöt ovat myös jatkuvassa muutoksessa, mikä tekee johtamisesta entistä monimutkaisempaa.

Matkailukohteiden organisaatioiden toimintaympäristö on usein vielä monimuotoisempi kuin vaikkapa perinteisten osakeyhtiöiden, joiden pääasiallinen tavoite on tuottaa voittoa omistajille. Matkailukohteissa on lähtökohtaisesti jo enemmän sidosryhmiä, jotka on hyvä ottaa huomioon matkailupalveluita ja -liiketoimintaa harjoitettaessa. Paikallisten, yritysten työntekijöiden ja omistajien, matkailijoiden, ympäristön ja yhteiskunnan tarpeet, toiveet ja rajoitukset tulee ottaa huomioon, koska ne vaikuttavat kohteen houkuttelevuuteen, toimivuuteen ja jatkuvuuteen. Matkailukohteiden toimintaympäristöt ovatkin erityisen herkkiä muutoksille. Ilman kunnollista suunnittelua, koordinointia ja johtamista eli Destination Managment:ia (DM)² kohteet ovat vaarassa kehittyä negatiiviseen suuntaan, jos tavoitteena on esimerkiksi tehdä vain taloudellista voittoa kohteella välittämättä paikallisväestöstä tai ympäristöstä. Kestävä kehitys ja turismi² ovatkin nousseet tärkeiksi näkökulmiksi matkakohteiden suunnittelussa ja toiminnassa. Johtaminen nousee olennaiseen rooliin matkailukohteiden kokonaisvaltaisessa, kestävässä kehittämisessä, suunnittelussa, koordinoinnissa ja hallinnoimisessa erityisesti kohteissa, joissa on useita toimijoita ja sidosryhmiä.

Johtajuustutkimuksessa on vallalla kaksi toisistaan poikkeavaa näkökulmaa, yksilökeskeinen ja suhteissa rakentuva, jotka on olennaista erottaa toisistaan. Yksilökeskeisessä näkökulmassa³, joka on perinteisempi lähestymistapa, tutkitaan johtajaa ja hänen ominaisuuksiaan. Johtajuus on yksilölähtöinen ominaisuus ja suoritus, jota voidaan tarkastella, ja se toteutuu esimies-alaissuhteissa. Kehittämisen keskiössä on johtaja yksilönä. Johtaja voi esimerkiksi kouluttautua ja omaksua uuden johtamisteorian, esimerkiksi tavoitejohtaminen, jonka toteutusta ja toimimista voidaan tarkastella johtajan näkökulmasta ja johtajan muuttunutta toimintaa arvioiden. Yksilökeskeinen lähestymistapa luottaa siihen, että johtamisteorioita on mahdollista tutkia johtajan toiminnan kautta, on olemassa paras mahdollinen teoria ja johtaja organisaatioon, ja että näitä teorioita voidaan vertailla.

Piirreteorian⁴ kautta on helppo ymmärtää yksiökeskeistä näkökulmaa. Piirreteorian malli olettaa, että hyvällä johtajalla on tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia, kykyjä ja luonteenpiirteitä, jotka sopivat tiettyyn tehtävään. Oletuksena on, että nämä piirteet ovat pysyviä, kestäviä, helposti käytettävissä erilaisissa tilanteissa sekä helposti tunnistettavia ja mitattavia. Piirreteorian avulla on yritetty tunnistaa ominaisuuksia ja piirteitä, jotka sopivat parhaiten johtajille tilanteesta riippumatta. Älykkyys, itseluottamus, päättäväisyys, rehellisyys ja sosiaalisuus ovat esimerkiksi hyviä johtajuuden piirteitä. Mutta piirreteoria on kuitenkin suurilta osin hylätty teoria, koska se ei ole pystynyt tarjoamaan tarkkaa listaa piirteistä, eikä se ota huomioon alaisten tai muiden ihmisten roolia johtamisprosessissa ollenkaan, vaan keskittyy vain johtajaan yksilönä.

Uudemmassa lähestymistavassa, suhteissa rakentuvassa näkökulmassa³, tutkimuksen painopiste on organisaation käytännöissä, prosesseissa ja vuorovaikutussuhteissa. Suhteissa rakentuva näkökulma, toisin kuin yksilökeskeinen, hyväksyy jatkuvan epävarmuuden ja muutoksen olemassaolon. Johtaja voi olla omaksunut jonkin johtajuusteorian, ja uskoo sen tuottavan parhaan tuloksen, mutta suhteissa rakentuvassa näkökulmassa ei tutkita johtamisteorian onnistumista, vaan kuinka johtaminen käytännössä ja vuorovaikutuksessa tapahtuu. Tarkastelun keskiössä ovat johtamiskäytännöt, prosessit ja vuorovaikutustilanteet ja niitä pyritään kehittämään.  Johtajuuden rakentumiseen osallistuvat siis kaikki organisaation jäsenet, ei pelkästään johtaja.

Suhteissa rakentuvaa näkökulmaa voi ymmärtää paremmin autenttisen johtajuuden kautta. Autenttinen johtajuus⁴ keskittyy tutkimaan onko johtaminen aitoa ja autenttista. Sen voi ajatella myös yksilön näkökulmasta, jolloin se keskittyy tutkimaan vain johtajan arvojen, uskomusten, asenteiden, päämäärien ja tarkoituksen, eli eräänlaisen ”moraalisen kompassin”, sopivuutta tilanteeseen. Mutta autenttisen johtajuuden voi ajatella ihmissuhdemallina, jolloin aitous ja ”moraalinen kompassi” muodostetaan yhdessä vuorovaikutuksessa johtajan ja alaisten välillä. Silloin autenttinen johtajuus on vastavuoroinen prosessi, jossa johtaja vaikuttaa alaistensa päämääriin, arvoihin sekä tarkoitukseen, ja vastaavasti alaiset muokkaavat johtajan ”moraalista kompassia”. Johtajan avustamana ja innostamana organisaatio tavallaan yhdessä kehittää moraalinsa ja tavoitteensa, joita kohti yhdessä kuljetaan.

Jos ajattelee kahden yllä esitetyn esimerkin, piirreteorian ja autenttisen johtamisen, sopivuutta matkailukohteiden johtamisen kontekstiin, niin jälkimmäinen on varmasti sopivampi johtamistapa useimmissa tilanteissa. Matkailukohteiden monimuotoisuus ja sidosryhmien vuorovaikutuksen monimutkaisuus vaatii laaja-alaista pohdintaa, päämäärien ja tavoitteiden yhteistä löytämistä ja asettamista sekä aitoa yhteistyötä. Suhteissa rakentuvalla johtajuudella on matkailukohteiden kontekstissa paremmat mahdollisuudet menestyä kuin perinteisellä ylhäältä alaspäin -johtamismallilla, jossa johtaja yrittää päättää tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Kaikki organisaatiot tarvitsevat siis johtamista toimiakseen. Johtaminen kannattaisi nähdä ennen kaikkea potentiaalina, eikä välttämättömänä ”pahana”. Matkailukohteiden organisaatiot ovat monimutkaisia ja tarvitsevat juuri siksi johtajuutta. Hyvän johtajuuden avulla on mahdollista hyödyntää organisaation potentiaali paljon paremmin.

 

Miikka Hast

 

 

Viitteet:

1 Harisalo, R. (2008). Organisaatioteoriat. Tampere: Tampere University Press

2 Smith, M., MacLeod, N. & Hart Robertson, M. (2010). Key concepts in tourist studies. London: Sage.

3 Stippler, M., Moore, S., and Rosenthal, S. (2011). Leadership Approaches – Development – Trends. Gütersloh: Verlag Bertelsmann Stiftung.

4 Norhthouse, P.G. (2011). Leadership : Theory and Practice. London. Sage. Teoksessa Stippler, M., Moore, S., and Rosenthal, S. Leadership Approaches – Development – Trends. Gütersloh: Verlag Bertelsmann Stiftung.

Kesäterveiset Rovaniemeltä

 

Olemme nyt julkaisseet tässä blogissamme 17 kirjoitusta. Te lukijat olette varmasti saaneet jo hyvän kuvan matkailututkimuksen monitieteisyydestä – ainakin kevään 2016 Matkailun tutkimisen peruskurssin opiskelijoille tämä asia tuli selväksi näiden kirjoitusten kirjoittamisen myötä. Suuri kiitos opiskelijoille kurssin suorituksesta ja erittäin mielenkiintoisista, ajatuksia herättävistä blogiteksteistä.

Blogimme hiljenee hetkeksi, mutta onneksi vain hetkeksi. Kesän aikana on luvassa lisää blogitekstejä, tällä kertaa johtamisen ja filosofian tieteenaloilta. Muista siis välillä käydä kurkkaamassa blogiamme auringonoton lomassa!
Mukavaa kesää kaikille,

Monika Lüthje ja Outi Kugapi

Matkailualueen elinkaari

 

Matkailualueen muutosta voidaan tarkastella monella eri tapaa. Matkailualueiden kehitys on erilaista ja riippuu monista eri tekijöistä. Kestävä kehitys ja vastuullisuus monella eri osa-alueella ovat tärkeässä asemassa, kun suunnitellaan kannattavaa toimintaa matkailualueella.  Matkailualueen kehittymisprosessi onkin monimuotoinen ja kehitys voi osoittautua lopuksi jopa alueen identiteetin tuhoavaksi toiminnaksi. Edessä voi olla alueen kantokyvyn ylittyminen: matkailualuetta ei siis aina suunnitella ja kehitetä onnistuneesti.

Butler² on kuitenkin luonut toimivan mallin matkailualueen kehityksestä pienestä paikallisten yhteisöstä aina turistien suosimaksi matkailukohteeksi asti. Matkailualueen elinkaarimallina tunnettu malli antaa mahdollisuuden matkailualueen eri kehitysvaiheiden tarkasteluun. Malli koostuu kuudesta eri vaiheesta. ¹ Kerrommekin sinulle nyt näistä kaikista eri vaiheista, ja esitämme samalla esimerkkejä matkailukohteista, jotka edustavat elinkaaren eri vaiheita. Malli etenee vaihe vaiheelta ja esittää matkailualueen kehityksen noususta tuhoon.

 

Löytämisvaihe

Elinkaaren ensimmäisessä vaiheessa eli löytämisvaiheessa matkailulla ei ole vaikutusta alueen fyysisiin rakenteisiin, mutta paikalliset saavat siitä jonkin verran hyötyä taloudellisesti. Matkailualueet ovat aluksi paikallisia yhteisöjä, joissa käy vain muutamia reppureissaajia. Nämä matkailijat toimivat paikassa samoin kuin paikalliset. He käyttävät samoja palveluita ja majoittuvat usein jonkun paikallisen luona. ¹

Löytämisvaiheessa matkailu on siis alueella erittäin pienimuotoista. Löytämisvaiheessa olevia matkailualueita ovat usein sellaiset paikat, jotka houkuttelevat matkailijoita luonnon tai kulttuurihistoriallisten tekijöidensä vuoksi alueelle. Usein matkailijoita kiinnostaa juuri alueen uniikkius. ² Esimerkkeinä löytämisvaiheen alueista toimivat muun muassa syrjäiset ja vaikeasti tavoitettavat alueet, kuten Etelä-Amerikan syrjäkylät tai monet arktiset alueet. Kyseisten alueiden koskematon ympäristö vetoaa monesti matkailijoihin. Myös joidenkin Suomen Lapin kaikista etäisimpien ja pienten kylien voidaan ajatella elävän matkailualueen löytämisvaihetta.

 

Sitoutumisvaihe

Matkailijamäärät voivat kuitenkin nousta, kun tietoisuus mielenkiintoisesta matkailualueesta kasvaa matkailijoiden keskuudessa. Sitoutumisvaiheessa paikalliset tarjoavat jo palveluita ja matkailijoita houkutellaan alueelle mainonnan avulla. ¹

Matkailijoiden ja paikallisten välinen vuorovaikutus on vielä yleistä tässä vaiheessa². Alueen ulkopuoliset yritykset eivät ole siis vielä kiinnostuneet tarjoamaan palveluita alueella käyville matkailijoille. Sitoutumisvaiheen alueet ovat hieman kehittyneempiä ja niiden saavutettavuus on löytämisvaiheen matkailualueisiin verrattuna parempi. Tämän vaiheen alueiksi voidaan esimerkiksi laskea useat Thaimaassa sijaitsevat pienet saaret, joilla matkailutoiminta on keskittynyt paikallisten tarjoamiin palveluihin ja joita suurimmat turistivirrat eivät ole vielä tavoittaneet. Niillä paikalliset tarjoavat majoituspalveluita ja ovat myös mahdollisesti kehittäneet muita omia matkailupalveluitaan saarelle matkustaville matkailijoille.

 

Kehittymisvaihe

Kehittymisvaiheessa matkailualue muotoutuu fyysisesti matkailualueen näköiseksi. Tämä tarkoittaa infrastruktuurin paranemista. Joillakin alueilla muutos voi saada aikaan paikallisissa negatiivisia reaktioita. Matkailualueelle tulee myös suurempia yrityksiä, jolloin paikalliset pienyritykset jäävät näiden suurempien yritysten jalkoihin. ¹

 Kehittymisvaiheessa alue kokee paljon muutoksia. Paikallisten vuorovaikutus ja päätösvalta alueella vähenevät, ja matkailijoille kehitetään nähtävyyksiä. Matkailijoita siis houkutellaan yritteliäämmin alueelle. Matkailijoiden määrä matkailualueella voikin parhaimmillaan ohittaa paikallisten määrän alueella. ²  Kehittymisvaiheen piirteitä edustaviksi matkailualueiksi sopivat esimerkiksi monet Välimeren matkailijamääriltään nousussa olevat turistikohteet. . Kanariansaaret ja Mallorca ovat muun muassa aikoinaan läpikäyneet kehittymisvaiheen, kun eri matkailutoimijat ovat ymmärtäneet kummankin mahdollisen potentiaalin suosittuna lomakohteena. Kehitys on molempien osalta jatkunut suurempiin mittasuhteisiin. Myös Kuubassa on nähtävissä kehittymisvaiheen piirteitä, kun maan matkustusrajoitteet ovat löystyneet ja siten maan matkailijamäärät ovat nousseet selvästi³.

 

Vakiintumisvaihe

Vakiintumisvaiheessa matkailijamäärien kasvu hidastuu, mutta kokonaismäärä pysyy korkeana. Matkailijamäärät kasvavat edelleen, mutta eivät enää yhtä paljon kuin kehittymisvaiheessa. Matkailusta on tullut alueen pääelinkeino, ja kaikki toimii suurelta osin matkailun pohjalta. Matkailutoiminta alueella on myös alkanut aiheuttamaan vastustusta joidenkin paikallisten asukkaiden keskuudessa. ²

Vakiintumisvaihetta läpikäyviä matkailualueita voidaan jo kutsua aktiivisiksi turistikohteiksi. Matkailualueen talous on jo hyvin riippuvainen matkailusta, ja se näkyy myös matkailualueella. Kanariansaarten Las Palmas ja Turkin Alanya edustavat vakiintumisvaiheen turistikohteita: hotellit ja muut majoituspalvelut sekä monet matkailupalvelut värittävät vahvasti kaupunkien katukuvaa. Matkailu ja matkailijat kuuluvat vahvasti kummankin kaupungin identiteettiin.

 

Kuva: Riina Tervo

Tasaantumisvaihe

Tasaantumisvaiheessa alueen kantokyky on saavutettu ja alueen fyysiset ominaisuudet kärsivät. Alkuperäiset ja luonnolliset nähtävyydet on syrjäytetty uusilla ja keinotekoisilla nähtävyyksillä. Niitä on jopa alettu esittämään matkailijoille aitoina, vaikka ne eivät tosiasiassa olekaan. ¹ Myös matkailijamäärän huippu on saavutettu alueella. Alue ei ole enää varsinaisesti muodissa matkailijoiden keskuudessa, vaikka sillä onkin edelleen ihmisten mielissä vakiintunut imago. Matkailualue myös eroaa suuresti maantieteellisestä ympäristöstään, jota se vielä joskus edusti. ²

Tasaantumisvaihetta läpikäyville matkailualueille matkustaa siis edelleen todella paljon matkailijoita, mutta alue ei ole enää samalla tavalla suosiossa, kuin se vielä joskus oli. Esimerkiksi Barcelonan puhutaan saavuttaneen rajansa matkailun suhteen: kaupungin identiteetti on katoamassa, ja paikalliset kokevat liian suurista matkailijamääristä koituvan haittaa⁴. Järkevillä ja kaikki osapuolet huomioon ottavilla päätöksillä matkailualueen turmeltuminen voidaan välttää. Jos päättäjät pyrkivät alueen kantokyvynkin ylittyessä saamaan entistä enemmän matkailijoita alueelle, voivat seuraukset olla haitalliset monella tapaa.

 

Taantumisvaihe

Taantumisvaiheessa matkakohde ei enää kiinnosta matkailijoita ja matkustajamäärät laskevat. Alueen kantokyky on ylittynyt. Matkailupalveluiden tilalle tulee esimerkiksi hoitokoteja. ¹ Pahimmassa tapauksessa alueesta voi tulla turistislummi tai se voi menettää täysin matkailullisen vetovoimansa². Matkailukohdetta voidaan myös yrittää uudistaa kehittämällä matkailijoille uusia houkuttimia. Uudistaminen kuitenkin vaatii toimintatapojen rajuja muutoksia. On myös otettava huomioon, että tarvitaan muutakin matkailun vaikutuksien pitämiseen hallinnassa. ¹

Taantumisvaiheen matkailualueita kuvastaa se, että ne ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Niiden suosio on selvässä laskussa eivätkä ne enää kiinnosta ihmisiä samalla tavoin kuin vielä joskus. Jollain tasolla Suomessakin monet kotimaan matkailun matkakohteet ovat olleet vielä ennen erittäin suosittuja, mutta menettäneet kiinnostavuutensa ulkomaanmatkailun suosion kasvettua ja mahdollisesti myös sen vuoksi, ettei niitä ole ymmärretty uudistaa. Esimerkiksi Hanko oli vielä ennen toista maailmansotaa erittäin suosittu kotimaisten matkailijoiden rantakohde, mutta menetti suosiotaan kylpylätoimintansa loputtua ja ulkomaanmatkailun helpotuttua.

 

Mitä muuta?

Matkailualueen elinkaari voi olla siis monimuotoinen. Väärillä päätöksillä ja kestämättömällä toiminnalla voi hyvinkin menestyvä matkailualue päätyä menettämään suosionsa erittäin nopeasti. Vastuullinen toiminta, paikallisten ja ympäristön huomiointi sekä monet muut tekijät ovat osana toimintaa, jolla alueen matkailu saadaan pitkäkestoiseksi ja kestäväksi. Pitää kuitenkin muistaa, ettei mallin osoittama kulku ole ehdoton: matkailualueen kehitys ei aina etene väistämättä noususta tuhoon. Mallin hahmottamalla sinäkin pystyt tunnistamaan matkailualueen elinkaaren eri vaiheet ja hyödyntämään sitä tarkastellessasi eri matkakohteita.

 

Santeri Raappana, Julia Lanki

 

Lähteet:

1 Ilola, H. (2015). Matkailualueiden elinkaaret. Teoksessa S. Veijola (toim.), Matkailututkimuksen lukukirja. (s. 43 – 57). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus

2 Butler, R.W. (1980). The concept of a tourist area cycle of evolution: Implications for management of resources. Canadian Geographer, 24, 5-12.

3 Cuba can’t keep up with the US-sparked tourism boom. Haettu osoitteesta http://www.businessinsider.com/r-cuba-scrambles-to-keep-pace-with-us-fueled-tourism-boom-2016-5?r=US&IR=T&IR=T

4 National Barcelona struggles with rising tide of tourists. Haettu osoitteesta http://www.thelocal.es/20150705/barcelona-struggles-with-rising-tide-of-tourists

Kuva: Riina Tervon henkilökohtainen arkisto

Sinäkin vaikutat matkailualueeseen

 

Oletko miettinyt myös sitä, miten itse vaikutat alueen matkailuun? Kuinka olet itse vaikuttanut alueen matkailuun ollessasi matkalla? Matkailu luo nimittäin työllistymistä ja voi parantaa paikallisten elinoloja monella tapaa eri alueilla, joissa matkailu on yksi pääelinkeinoista. Matkailulla on kuitenkin myös huonoja puolia, etenkin maantieteellisestä näkökulmasta ajatellen. Matkailijoiden aiheuttama tallaaminen kuluttaa maanpintaa ja saa aikaan eroosiota eri alueilla. Etenkin uniikit luontoalueet kärsivät tästä suuresti. Myös monet muut ympäristölliset tekijät on otettava huomioon, kun mietitään miten vastuullista sekä kestävää matkailutoimintaa tulee toteuttaa ja kehittää. Esimerkiksi jätehuollon on oltava toimivaa ja tehokasta, jotta ympäristö ei kuormitu roskaamisesta.

Matkailutoimintaa voidaan kehittää monella eri tapaa. Vastuullisessa matkailutoiminnassa kuitenkin tulisi pitää huolta myös paikallisten mielipiteiden ja elinolojen huomioimisesta, kun mietitään matkailun eteenpäin vientiä alueella pitkällä tähtäimellä. Ydin-periferia-malli esittää eri alueiden jakautuvan kehittyneeseen ja varakkaaseen ytimeen sekä vähemmän kehittyneempään periferiaan, syrjäseutuun.¹

Kyseistä mallia voidaan, ja onkin hyödynnetty, myös matkailua koskevissa tutkimuksissa kuin myös muussa maantieteellisessä tutkimuksessa. Malli mahdollistaa kohteen alueellisen tarkastelun ja jaottelun. Monesti matkailutoiminta saattaakin eri alueilla painottua juuri ytimeen eikä periferiaan. Esimerkkinä tästä toimii Lappi, jossa matkailu painottuu isoihin matkailukeskuksiin. Jotta saataisiin luotua kestävää kehitystä myös esimerkiksi periferiaan, on huomioitava monia erilaisia tekijöitä.

Etenkin matkailun kohdealueilta alueiden ytimestä laajennettaessa matkailutoimintaa myös periferiaan on uusiin alueisiin suhtauduttava erilailla. Paikallisten asukkaiden reaktiot ja mielipiteet koskien matkailua ja sen kehitystä voivat vaihdella alueittain. Matkailu ei ole kaikille pelkkää liiketoimintaa, vaan voi tuoda esiin alueen kulttuuriperintöä ja tarjota työllistymistä matkailualueen asukkaille.² Matkailua tuleekin tarkastella myös alueellisesta näkökulmasta ja miettiä sen vaikutuksia alueelle entistä monipuolisemmin.

Kykenet siis itsekin vaikuttamaan lukuisiin eri asioihin matkustaessasi. Päätökset ja valinnat, joita matkoillasi teet, heijastuvat matkailualueeseen monin tavoin. Suosimalla kestäviä ja vastuullisia vaihtoehtoja matkustaessasi takaat sen, että paikallisten elinympäristö ja alueen luonto säilyvät myös tulevaisuudessa. Viattomalta kuulostava luontomatkailukin voi ylimitoitettuna ja huonosti järjestettynä aiheuttaa negatiivisia seurauksia pitkällä tähtäimellä. Matkailu ei ole pelkkää liiketoimintaa, vaan sen seuraukset kantavat pitkälle yhteiskunnassa ja alueella. Seuraukset voivat olla positiivia tai negatiivisia. Juuri sinulla, matkailija, on mahdollisuus vaikuttaa haluako aiheuttaa toiminnallasi alueeseen positiivisia vai negatiivisia seurauksia. Päätös on sinun.

 

Kuva: Riina Tervon henkilökohtainen arkisto

 

 

Santeri Raappana, Riina Tervo, Eetu Puusti, Julia Lanki, Tero Kuoppala

 

Lähteet

1 Mäkelä, P. (2006). Maakuntien ja niiden keskusten väestön kehitys ja sijoittuminen vuosina 1880-2004. Pro gradu – tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Taloustieteiden tiedekunta. Haettu osoitteesta https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8676/URN_NBN_fi_jyu-200720.pdf?sequence=1

2  Murphy, P. & Anderssen, B. (1988). Tourism development on Vancouver Island: An assessment of the core-periphery model. The Proffesional Geographer, 40 (1), 40-41.

Kuva: Riina Tervon henkilökohtainen arkisto

Maantieteellinen matkailututkimus

 

Matkailun tutkimusta voidaan lähestyä monilta eri tieteenaloilta. Tässä blogitekstissä keskitymme maantieteelliseen näkökulmaan. Maantieteellinen matkailututkimus tutkii matkailun alueellista järjestystä, matkailukohteiden erilaistumista sekä tarkastelee niiden luonnetta ja kehitystä. Keskeisiä käsitteitä matkailukohteen määrittelyssä ovat esimerkiksi alue, paikka, ympäristö, identiteetti sekä maisema. Näitä matkailukohteita voidaan tarkastella joko globaalista, kansallisesta tai alueellisesta näkökulmasta. Esimerkkejä maantieteellisistä tutkimusaiheista ovat muun muassa kaupunkien kehitys, maankäytön muutokset, matkailun vaikutukset muuttoliikkeisiin, tautien leviämiset, matkailun vaikutukset luonnonympäristöön sekä matkailun ja rikollisuuden välisten suhteiden tarkastelu.

Kuva: Riina Tervo

 

Matkailukohde

Matkailukohteita ovat ympäristöt ilmastoineen ja luonnonoloineen, ne voivat olla myös keinotekoisesti rakennettuja.¹ Käytännössä matkailukohteita tuotetaan teoilla, sanoilla sekä kuvilla, joita matkailun harjoittajat välittävät mahdollisille matkailijoille eri verkostojen kautta. Maantieteellisellä sijainnilla on suuri merkitys kannattavan ja tuotteliaan matkailun kannalta, epäedulliset maantieteelliset olosuhteet luovat haastavan ympäristön harjoittaa menestyksekästä matkailua. Fyysisen ympäristön lisäksi kohteiden kysynnän voimakkuuteen vaikuttavat väestöön ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Eri tekijöiden summa määrittelee kohteen vetovoimaisuuden, matkailutarjonnan muodot ja alueen kyvyn vastaanottaa matkailijoita sekä huolehtia heidän tarpeistaan.

 

Kuva: Riina Tervo

 

Matkailun maantieteellinen viitekehys

Matkailututkimusta ja maantiedettä yhdistävät monet eri tekijät. Maantieteilijät ja matkailututkijat ovatkin hyödyntäneet toistensa teorioita ja malleja hyvinkin paljon, ja jotkut maantieteilijöistä ovatkin nimenomaan matkailututkijoita. Yksi keskeinen malli, jota sekä matkailututkimuksessa, että maantieteessä on runsaasti käytetty hyväksi, on matkailun maantieteellinen viitekehys. Maantieteen tutkiessa etenkin sekä ihmisen, että luonnonvoimien aikaansaamia ilmiöitä, voidaan matkailun maantieteellinen viitekehys näin ollen liittää vahvasti molempiin aloihin. Alueellisena ilmiönä matkailu onkin osa maantieteen tutkimusta.¹

Matkailun maantieteellinen viitekehys antaa puitteet matkailuilmiön laaja-alaiseen ymmärtämiseen maantieteen näkökulmasta.² Viitekehyksessä on kolme peruselementtiä; lähtöalue, kohdealue sekä matkailureitit. Lähtöalue koostuu tekijöistä, jotka saavat matkailijan liikkeelle. Näin fyysinen ympäristö, yhteiskunnallinen ympäristö ja työntövoima ovat olennaisia osatekijöitä lähtöalueella vaikuttamaan matkailijan edellytyksiin lähteä matkalle. Vaikuttavia asioita ovat mm. lähtöalueen poliittinen ympäristö, topografia, alueen kehittyneisyys ja talouselämä sekä matkailijan oma motivaatio ja tarpeet.² Matkailureittien tutkiminen koostuu taas reiteistä, joilla matkailija pääsee kohdealueelle ja joita hyödyntää itse kohdealueella. Lopullinen kohdealue koostuu taas vetovoimallisista tekijöistä, kuten fyysisestä ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä sekä vetovoimasta/attraktiosta alueella. Kohdealueella vaikuttavia asioita ovat olennaisesti alueen kulttuuri, ilmasto sekä tarjonta suhteessa edellytyksiin.²

 

Riina Tervo, Santeri Raappana, Eetu Puusti

 

Lähteet

 

1 Vuoristo, K.-V. (2003). Matkailun maailma: kansainvälisen matkailun maantiede. 1. painos. WSOY, Porvoo.

2 Vuoristo, K.-V. (2002). Matkailun muodot. 3. painos. WSOY, Helsinki.

Kuvat: Riina Tervo

MATKAILU NOSTEESSA

 

Tässä blogitekstissämme kerromme matkailusta yleisesti kasvualana sekä viime vuosien kehityksestä ja taloudellisten lukujen vertailusta. Matkailun taloustiede on laaja alue tutkia, niin kuin voidaan huomata kahdesta edellisestä blogitekstistämme. Matkailu on niin Suomessa, kuin koko maailmassa iso osa taloutta, ja matkailun ympärillä pyörii paljon toimijoita, joten raha jakautuu moneen osaan. On sanottukin, että matkailueuro tuo 56 senttiä muille toimialoille.¹ Oletko koskaan miettinyt, kuinka itse vaikutat matkailun kasvuun Suomessa?

 

Matkailun suosio vain jatkuu ja jatkuu

 Matkailu on ainut toimiala, joka on kasvanut maailmanlaajuisesta huonosta taloustilanteesta huolimatta. Teknologian kehittyminen mahdollistaa aiempaa paremman tiedonkulun jolloin matkailijoilla helpompi löytää matkakohteensa. Myynti ja markkinointi ovat tulleet tehokkaammaksi teknologian myötä.²

Suomessa matkailu kasvaa neljä prosenttia vuodessa. Matkailu on ja tulee olemaan nousussa maassamme. Vuosina 2007-2014 on Suomeen syntynyt yli 3000 yritystä, joiden toiminnan on matkailu mahdollistanut.¹ Matkailun kasvu ei ole kuitenkaan pelkkää lomamatkailun kasvua. Työpaikat ovat muuttuneet vuosien varrella entistä kansainvälisemmiksi. Tällainen kansainvälistyminen kasvattaa myös matkailijoiden määrää kotimaassa. Esimerkiksi kansainväliset kongressit jättivät Suomeen 124 milj. euroa, joka tarkoittaa huimaa 71% nousua vuosina 2010-2015¹.  Matkailun kasvu ei ole siis riippuvaista ainoastaan lomamatkailijoista, vaan siihen mukaan kuuluvat myös niin kotimaiset kuin ulkomaalaiset työmatkailijat.

Lähde: TEM Matkailun luvut kuvina

 

Matkailun viime vuosien kehitys ja lukujen vertailua

Kuten jo ensimmäisessä taloustiedettä käsittelevässä blogitekstissämme totesimme, matkailu on merkittävä toimiala Lapissa. Matkailun potentiaali ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan Lappiin, vaan sillä on kasvumahdollisuuksia myös muualla Suomessa. Jo nyt matkailun osuus koko Suomen bruttokansantuotteesta on 2,5%. Koko maan tasolla matkailijoiden määrä kasvoikin vuosina 2007-2013 jopa 31%. Lisäksi työvoiman määrä lisääntyi tuona aikana 7%. vuoteen 2025 mennessä matkailualalle odotetaan syntyvän 40 000 uutta työpaikkaa, joten matkailu tulee todennäköisesti ennusteiden toteutuessakin olemaan suuri työllistäjä ja taloudellisesti merkittävä elinkeino.³

Matkailu on myös maailmanlaajuisesti merkittävä toimiala. Maailman matkailujärjestö UNWTO:n vuosiraportin mukaan maailman matkailu kasvoi 4,4% vuonna 2014 huolimatta kyseisen vuoden haasteista, kuten ebola, hitaasti toipuva maailmantalous sekä geopoliittiset kriisit, jotka saattoivat vaikeuttaa matkailua. Vuodelle 2015 UNWTO sen sijaan ennusti 3-4% kasvua koko maailman kotimaanmatkailussa.⁴ Kokonaisuudessaan matkailu muodostaa jopa 9% koko maailman bruttokansantuotteesta⁵.

Siitä huolimatta, että matkailu on taloudellisesti merkittävä kasvuala, eivät eri matkailutoimijat saisi keskittyä ainoastaan jatkuvaan kasvun tavoitteluun. Kasvua ei tulisi myöskään tavoitella toisten elinkeinojen kustannuksella. Jotta matkailutoiminta olisi vastuullista, tulisi sen sijaan pyrkiä ensisijaisesti lisäämään ihmisten hyvinvointia ja edistämään matkailun tulojen jäämistä alueelle.

 

Hanna Korpua, Viivi Koskinen, Karoliina Kemppe, Janne Haarma

 

LÄHTEET

 

1 Matkailun luvut kuvina. TEM, VisitFinland, Finavia, UNWTO, VF Matkailijatutkimus (2015). Haettu osoitteesta: https://www.tem.fi/files/45150/Matkailun_luvut_kuvina2015.pdf

2 Jänkälä S. (2015). Raportti: Matkailualan kasvu jatkuu maailman kriiseistä huolimatta. Haettu osoitteesta: https://www.tem.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotearkisto/vuosi_2014?117197_m=116879

3 Lappi, T. (2015). Kansainvälisen matkailun kasvu jatkuu vahvana. Matkailusilmä. Haettu osoitteesta: http://www.matkailusilma.fi/teemat/tutkimus/kansainvalisen-matkailun-kasvu-jatkuu-vahvana.html

4 The World Tourism Organization [UNWTO], 2014. Annual report 2014. Haettu osoitteesta: http://cf.cdn.unwto.org/sites/all/files/pdf/unwto_annual_report_2014.pdf

5 Matkailu-ja ravintolapalvelut [MaRa], (2016). Matkailu on kasvuala. Haettu osoitteesta: http://www.mara.fi/matkailu-on-kasvuala/