Vierailemalla eri maissa, tutustumalla erilaisiin kulttuureihin ja niiden tapoihin matkailijalla on mahdollisuus avartaa omia näkemyksiään maailmasta. Jokainen yhteiskunta elää omanlaisessaan todellisuudessa, jossa tietyt käyttäytymismallit ovat yhteisesti hyväksyttyjä, kuten sukupolvilta toisille siirtyneet kulttuurilliset tavat. Millä tavoin vieraileminen erilaisessa ympäristössä rakentaa yksilön todellisuutta?
Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin teoksessa The social construction of reality: A treatise in the sociology of knowledge (1967) (Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen) käsitellään sosiologisesta näkökulmasta, kuinka yksilöt ja ryhmät rakentavat sekä ylläpitävät kokemaansa todellisuutta ollessaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Se, mikä koetaan ”todelliseksi”, on suhteellista. Se, minkä suomalainen kokee omassa yhteiskunnassaan todelliseksi, ei ole täysin sama todellisuus, jonka amerikkalainen kokee omassa yhteiskunnassaan tai vieraillessaan Suomessa.1 On olemassa asioita, jotka ovat olemassa vain siksi, että ne ovat ihmisten luomia. John R. Searlen mukaan nämä asiat ovat olemassa vain sen vuoksi, että uskomme niiden olevan todellisia. Hän käyttää esimerkkinä muun muassa avioliittoa instituutiona.2
Todellisuuden rakentuminen on aikaisempiin kokemuksiin, havaintoihin, oppimiseen ja vuorovaikutukseen pohjautuvaa tietoisuutta. Kokemukset matkakohteesta tai matkailuun liittyvästä elämyksestä eivät ole yksiselitteisesti samankaltaiset jokaisella, eikä kaikilla ole samanlainen objektiivinen ymmärrys niistä, mutta pyrkimys ei olekaan päästä samanlaiseen ymmärrykseen. Todellisuuden sosiaalisen rakentumisen teorian kautta voidaan ajatella, että matkailija rakentaa omaa todellisuuttaan kulttuuristen kohtaamisien kautta vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Sosiaalistuminen on prosessi, jossa yksilöstä kasvaa yhteiskunnan jäsen. Bergerin ja Luckmannin mukaan syntyessään lapsi ei ole vielä yhteiskunnan jäsen, mutta sosiaalistumisen kautta hänestä kasvaa sellainen. Lapsuuden primäärisosialisaatiota pidetään hyvin tärkeänä ja sieltä opitut asiat heijastelevat nuoruuden ja aikuisuuden sekundaarisosialisaatiossa. Primäärisosialisaatiolla tarkoitetaan lapsuudessa omaksuttuja näkökulmia ja ajatusmalleja ympäröivästä maailmasta, jotka useimmiten ovat vanhemmilta opittuja. Aikuisuuden arvot voivat olla peräisin primäärisosialisaatiosta. Sekundaarisosialisaatio alkaa kehittyä lapsen sosiaalisen piirin laajentuessa eli useimmiten hänen aloittaessaan koulun ja sosialisoituessaan erilaisessa ympäristössä oppien uusia asioita. Berger ja Luckmann käyttävät sekundaarisosialisaation erilaisten ympäristöjen todellisuuksista termiä ”subworlds”. 1
Matkailun vaikutusta todellisuuden rakentumiseen voisi tutkia sekä lapsuuden että aikuisuuden näkökulmista. Kuinka matkailu lapsuudessa vaikuttaa todellisuuden rakentumiseen? Kuinka todellisuuden rakentuminen eroaa niillä, kenelle on jo nuoruudessa muodostunut kulttuurisia kohtaamisia, verrattuna heihin, joilla sellaisia kohtaamisia vieraiden kulttuurien kanssa ei ole?
Ihmiset pystyvät käsittelemään monimutkaista inhimillistä todellisuutta ja toimimaan sosiaalisten käytäntöjen mukaisesti useimmiten vaivattomasti kovinkaan paljoa miettimättä. Institutionalisoituneet eli vakiintuneet tavat mahdollistavat sen, että turvaudumme vain niihin taustoihin ja käsitteisiin, joita tietyissä tilanteissa tarvitsemme. Saatamme pitää institutionalisoituneita sosiaalisia käytäntöjä itsestään selvinä ja olettaa asioiden aina olleen niin. Nämä rutiininomaiset käyttäytymismallit eivät välttämättä toimi vieraassa kulttuurissa. Kulttuuriset kohtaamiset mahdollistavat itsestään selvinä pidettyjen tapojen tiedostamisen, ja matkailija näkee, kuinka asiat voidaan järjestää toisin.3 Esimerkiksi Thaimaassa kättely ei ole ollenkaan tavanomainen tapa tervehtiä, vaan tervehdykseksi voi käyttää joko nyökkäystä tai perinteistä wai-tervehdystä asettamalla kämmenet rinnan korkeudelle niin, että vain sormenpäät ja kämmenen tyvet koskettavat toisiaan4.
Totutuista käyttäytymismalleista poikkeavat tavat voivat herättää matkailijassa monenlaisia erilaisia tunteita, kuten ihmetystä ja kyseenalaistamista, mutta matkailijan on aina hyvä huomioida kulttuurisensitiivisyys ja kohteliaisuus kohdemaata kohtaan. Matkailu todellisuuden sosiaalisena rakentajana on rikkaus, ja mitä tietoisemmiksi tulemme erilaisista maailmoista, sen paremmin toivottavasti pystymme elämään sovussa muuttuvassa maailmassa.
Anni Tukiainen
Lähteet:
1 Berger, P. L. & Luckmann, T.C. (2011). The social construction of reality: A treatise in the sociology of knowledge. New York: Open Road Integrated Media.
2 Searle, J. R. (1997). The construction of social reality. New York: Free Press.
3 Alasuutari, P. & Koskinen, K. (2007). Yhteiskuntateoria ja inhimillinen todellisuus. Helsinki: Gaudeamus.
4 Högbacka, J. (2020). Thaimaalaisia tapoja ja tottumuksia. Haettu 17.3.2023 osoitteesta https://muumaamandariini.com/thaimaalaisia-tapoja-ja-tottumuksia
Matkailevat tutkijat 