Turismi, rikollisuus – ja politiikka? // 7.7.2019

Turismi lisää yleisellä tasolla rikollisuutta alueella, turistit yleisimmin uhreina ja matkailuala kärsii

Matkailun on usein todettu lisäävän rikollisuutta matkakohteissa1, 2, 3. Kuitenkin matkailun avulla olisi mahdollista myös vähentää alueella tapahtuvaa rikollisuutta, mm. osallistumalla alueen sosiaalisten olosuhteiden kohentamiseen. Kohteiden rikollisuuden hallinta onkin itseasiassa suurilta osin poliittisesta päätöksenteosta kiinni. Ennaltaehkäisevällä toiminnalla, kuten kaupunkisuunnittelulla, resurssien kohdentamisella sekä tiedottamalla riskeistä kansalaisille ja matkaajille voidaan päästä hyviin lopputuloksiin. Politiikkatieteitä voisikin hyödyntää matkailualalla muun muassa rikollisuuden nykyistä tehokkaampaan ehkäisyyn matkakohteissa. Matkailun ja rikollisuuden yhteyksiä on mahdollista tarkastella erilaisista näkökulmista.

Turistien suosimat alueet kärsivät monesti rikollisuudesta muita alueita enemmän4. Esimerkiksi Espanjassa matkailijamäärien kasvu on lisännyt erityisesti omaisuuteen ja henkilöihin kohdistuvaa rikollisuutta huomattavasti5. Lisäksi turistit joutuvat rikosten uhreiksi paikallista väestöä useammin4. Rikoksen kohteeksi joutumisen todennäköisyyttä turistien kohdalla lisää se, että he viettävät yleensä runsaasti aikaa ulkona. Turisteilla oletetaan olevan yleensä myös paikallisia enemmän rahaa ja arvoesineitä mukanaan. Lisäksi rikolliselle kiinnijäämisen todennäköisyys on pienempi; turistit tekevät tapahtumista ilmoituksia poliisille keskimäärin paikallisväestöä harvemmin.5 Korkeilla rikosluvuilla ja inhimillisellä kärsimyksellä on turismia vähentäviä vaikutuksia. Muiden ikävien seurausten lisäksi rikollisuus haittaa myös alueen taloudellista kasvua.3

Rikollisuus
Monet suositut lomakohteet kärsivät rikollisuudesta. Kuva Tulumista, Meksikosta. Kuva: Kaisa Penttinen 

Tietynlaiset turistit rikosten kohteina useammin

Filippiineillä on havaittu, että jotkut turistit joutuvat rikosten uhreiksi todennäköisemmin kuin toiset. Esimerkiksi kotimaanmatkailulla ei ole havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta rikollisuuteen, kun taas ulkomaisten matkaajien ja varkauksien sekä ryöstöjen välillä on vahva tilastollinen yhteys. Nimenomaan ulkomaalaisilla turisteilla oletetaan olevan enemmän omaisuutta mukanaan ja vähemmän mahdollisuuksia saada apua poliisilta. On myös arveltu, että Filippiineiltä kotoisin olevat matkailijat valitsevat kotimaassaan turvallisempia kohteita.2

On esitetty, että turistien ja heidän harjoittamiensa aktiviteettien luonteella olisi vaikutusta rikollisuuden ilmenemiseen. USA:n kansallispuistoissa vierailevien matkailijoiden todennäköisyyttä joutua rikosten uhreiksi on tutkittu, ja heidän vierailuillaan ei havaittu yhteyttä väkivalta- ja omaisuusrikosten lisääntymiseen. Toisaalta taas viihteeseen ja yöelämään painottuvan matkailun uskotaan lisäävän rikollisuutta.5, 6 Lisäksi on myös huomionarvoista, että jotkut turismin lajit liittyvät jo itsessään rikolliseen toimintaan, kuten esimerkiksi päihde- ja seksiturismi joissain kohteissa2.

Myös turistit syyllistyvät kohteissa rikoksiin

Rutiinien poissaolo, rentoutuminen ja päihteidenkäyttö voivat lisätä lomalaisen riskiä joutua rikoksen uhriksi. Kuitenkin siinä, missä turistit voivat joutua rikosten uhreiksi, voivat he monesti olla myös itse rikosten ja muidenkin ongelmien syypäitä. Matkakohteissa myös matkailijat syyllistyvät ajoittain mm. ryöstöihin ja varkauksiin7. Tämä aiheuttaa paikallisissa ärtymystä ja vihamielisyyttäkin, mikä voi kohdistua kaikkiin alueelle saapuviin turisteihin4, 5.

Rikollisuus yleensä keskittyy turistikohteenkin sisällä tietyille alueille, mahdollista vähentää esim. kaupunkisuunnittelun keinoin

Kohteiden sijoittelulla kaupungin kartalla on merkitystä rikosten torjunnan näkökulmasta. Koska rikokset eivät asetu fyysiseen ympäristöön sattumanvaraisesti, kaupunkisuunnittelun keinoin olisi mahdollista ehkäistä rikollisuutta ennalta. Myös vierailujen syillä on havaittu olevan vahva yhteys alueen rikostasoon. Lisäksi matkailualueiden sisällä joidenkin kohteiden ja ihmisten on todettu vetävän rikollisuutta puoleensa ja joidenkin toisten taas tarjoavan suojaa siltä.7

Matkailualan ja yksittäisen matkailijan vaikutusmahdollisuudet

Alueelle suuntautuvalla matkailulla voi olla hyvin suunniteltuna myös rikoksia ehkäisevä vaikutus. Turismi voi vähentää rikollisuutta taloudellisen kasvun myötä, luoda työpaikkoja myös heikoimmissa asemissa oleville ja nostaa palkkoja.2 On todettu, että vaikka alueen taloudellinen kasvu aluksi lisää rikollisuutta, myöhemmissä vaiheissa kasvun jatkuessa rikosten määrä vähenee huomattavasti3.

Myös yksittäinen matkailija voi vaikuttaa alueen rikollisuuden tasoon. Yleensä lomailijat valitsevatkin kaikin puolin turvallisen kohteen. Tämä on jo itsessään poliittista vaikuttamista; valinnoillaan lomailija tukee taloudellisesti niitä kohteita, jotka huolehtivat matkailijoiden turvallisuustarpeista. Lisäksi tietoisuus kohteen valintaperusteista voi myös motivoida matkailualueen päättäjiä ottamaan paremmin huomioon turistien turvallisuustarpeet alueen suunnittelu- ja kehittämistoimenpiteitä mietittäessä.8

On todettu, että matkailijoiden aiemmat kokemukset, tunteet ja muistot vaikuttavat matkakohteesta jäävään mielikuvaan. Syntyneet mielikuvat taas vaikuttavat siihen, palaako matkaaja alueelle tulevilla matkoillaan ja suositteleeko hän matkakohdetta muille. Matkakohteista vastaavien olisikin hyvä tehdä yhteistyötä paikallisten päättäjien kanssa turvallisen ympäristön tuottamiseksi ja täten vähentää myös alueesta mahdollisesti syntyviä negatiivisia mielikuvia.8

Kaisa Penttinen

 

Lähteet

1 Pizam, A. (1999). A comprehensive approach to classifying acts of crime and violence at tourism destinations. Journal of Travel Research, 38, 5–12.
2. Palanca-Tan, R., Garces, L. P. D. M., Purisima, A. N. C. & Zaratan, A. C. L. (2015). Tourism and crime: Evidence from the Philippines. Southeast Asian Studies, 4(3), 565–580.
3. Nassani, A. A., Aldakhil, A. M., Qazi A., Muhammad M. & Zaman, K. (2018). Effective international tourism management: A strategic approach. Social Indicators Research, 137, 1201–1224. DOI 10.1007/s11205-017-1625-1
4. Mawby, R. I. (2016). Policing policies in cities dependent on tourism: Developing an evidence-based approach. International Journal of Police Science & Management, 18(3), 195–205. DOI 10.1177/1461355716653276
5. Montolio, D. & Planells-Struse, S. (2016). Does tourism boost criminal activity? Evidence from a top touristic country. Crime & Delinquency, 62(12), 1597–1623. DOI 10.1177/0011128713505489.
6. Grinols, E. L., Mustard, D. B. & Staha, M. (2011). How do visitors affect crime? Journal of Quantitative Criminology, 27, 363–378. DOI 10.1007//s10940-010-9128-0
7. Boivin, R. & Felson, M. (2018). Crime by visitors versus crime by residents: The influence of visitor inflows. Journal of Quantitative Criminology, 34,456–480. DOI 10.1007/s10940-017-9341-1
8. Simpson, P., Cruz-Milán, O. & Gressel, J. (2014). Perceived crime and violence: Effects on winter migrants. Journal of Travel Research, 53(5), 597–609. DOI 10.1177/0047287513513162

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s