Sosiologian ala, ympäristösosiologia, tutkii ympäristön ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Tätä vuorovaikutussuhdetta tutkitaan monella tasolla ihmisten arkipäivästä laajojen yhteiskuntien ympäristösuhteisiin asti.1 Siinä missä ympäristötieteissä usein uppoudutaan suoraan ympäristöön ja sen ongelmiin, ympäristösosiologia paneutuu ongelmien yhteiskunnalliseen puoleen: Miten yhteiskunnalliset rakenteet ja kehitysvaiheet ovat edesauttaneet ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, syntyä? Miten vallitsevista ongelmatilanteista voitaisiin löytää ulos samojen reittien kautta?
Erilaiset ympäristösosiologiset teoriat pyrkivät vastaamaan näihin kysymyksiin niille ominaisista näkökulmista. 1980-luvun alussa ympäristösosiologia sai alkusysäyksensä Allan Schnaibergin esitellessä teoriansa nimeltä ”tuotannon oravanpyörä”, jonka mukaan taloudellinen kasvu edellä kulkeva yhteiskunta ajautuu ekologiseen kriisiin, koska ei pysty huomioimaan luonnon rajallisuutta1 . Tätä klassikkoa seurasivat useat uudet teoriat, kuten Marxin vieraantumisteoria, Beckin riskiyhteiskuntateoria, Joseph Huberin ja Martin Jänicken aloittama ekologisen modernisaation teoria sekä Latourin toimijaverkkoteoria2. Yhteiskuntatieteellisissä ympäristötutkimuksissa ympäristö määritellään aina yhteiskunnallisten arvioiden, päämäärien ja näkökulmien kautta, sillä sitä tutkitaan moniulotteisena yhteiskunnallisena kategoriana1 . Siksi ympäristön määrittely käsitteenä ei ole ympäristösosiologiassakaan mutkatonta.
Tänä päivänä, ilmastokysymysten ollessa mukana jokapäiväisessä keskustelussa, nuori3 ympäristösosiologian tutkimusala voidaan nähdä keskeisenä välineenä ilmasto-ongelmien ratkaisujen löytämiseen myös matkailun piirissä. Ympäristösosiologista tutkimusta voidaan jakaa karkeasti kolmen eri painotuksen mukaan reaaliseen, kulttuuriseen ja käytännölliseen ympäristösosiologiaan. Näistä painotuksista erityisesti kahta viimeistä soveltamalla kyettäisiin vaikuttamaan ihmisten matkailutottumuksiin.
Jälkimmäinen keskittyy tutkimaan esimerkiksi ympäristöhallinnon toimintaa ja sen kautta syntyneitä ratkaisumahdollisuuksia1. Ruotsissa on otettu käyttöön lentovero, jolla pyritään vaikuttamaan lentomatkailun ilmastovaikutuksiin. Lisäksi Ruotsin hallitus on budjetissaan huomioinut muun muassa Eurooppaan suuntautuvien yöjunien ja paikallisten ilmastoinvestointien taloudellisen tukemisen sekä fossiilipohjaisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon verotuksen.4
Tällaisten hallinnollisten päätösten kautta suomalaisiakin voitaisiin ohjata ympäristö- ja ilmastoystävällisempiin toimintaan, kuten kattavaan kierrätykseen ja junien suosimiseen lentämisen sijaan. Suomalaisille on luonnollista matkustaa junalla sekä kauko- että lähimatkoja. Junamatkan aikana ehtii vastata sähköposteihin, kirjoittaa dokumentteja, opiskella tai vain olla rauhassa musiikkia kuunnellen. Kotimaan sisäisistä lennoista on kuitenkin tullut entistä suositumpia siksi, että ne säästävät juniin verrattuna aikaa ja usein rahaakin. On toki ihmisiä, jotka valitsevat näistä syistä huolimatta junan matkan taittamiseen kotimaassa. Miksi kaikki eivät näin tee? Ratkaisu piilee osittain kulttuurissa.
Kulttuurisen ympäristösosiologian painopiste asettuu kulttuurin, kokemusten ja arvojen joukkoon. Ihmisten kulutuskäyttäytyminen on vahvasti sidottuna kulttuurisiin malleihin.1 Työväestön lomajärjestelmän kehittyessä Euroopassa 1800-luvun loppupuolella otettiin mallia naapurustosta ja suosittiin vähähiilistä ja hidasta matkustusta.5 Nyt matkustetaan kaukaisille paratiisisaarille ja televisiosta tuttuihin trendikohteisiin, koska mediavaikuttajat ja tuttavat tuovat reissuilta palatessaan viestin niiden upeudesta.
”Naapurustolta” otetaan siis tänäkin päivänä vaikutteita matkakohteita valittaessa. Kuten kaukokohteiden ihailu, myös tietämättömyys ja välinpitämättömyys leviävät kulttuurin sisällä. Itselleen on helppo oikeuttaa kestämättömämmän tien valitseminen, kun saman mallin mukaan kulkevat niin lähipiirin ihmiset kuin julkisuudessa vahvasti näkyvät persoonatkin. Enemmistöön nykypäivän kulttuureita on voimakkaasti sidoksissa sosiaalinen media, jossa mallit ja trendit leviävät vauhdilla.
Matkustetaan monta kertaa vuodessa lentäen. Matkakohteiksi valikoituvat paikat, jotka ovat hittejä ja joissa turismi on vienyt alueen kantokyvyn sen rajoille, ellei jo yli rajan. Usein tällaisissa Barcelonan ja Pariisin kaltaisissa kohteissa vuokrataan majoitukseksi huone tai kokonainen asunto Airbnb:n kautta aiheuttaen haittaa paikallisasukkaille. (Lue lisää jakamistaloudesta vastuullisuuden viitekehyksessä aiemmasta blogikirjoituksestamme täältä.) Lomareissulla unohdetaan mahdolliset kotona kehittyneet kestävät kulutustavat ja ostetaan hienoja drinkkejä kertakäyttömukeissa ja halpatuotantona kaukana valmistettuja vaatteita sekä osallistutaan turismiin naamioituihin haitallisiin aktiviteetteihin, kuten norsusafareille. Kaikki tämä hyväksytään sosiaalisesti, koska se näyttää hyvältä ulospäin ja koska muutkin toimivat samalla tavalla, mutta myös siksi, ettei jokaisella ole varsinaisesti kattavaa tietoa vastuullisen matkailijan toimintatavoista6. (Lue lisää vastuullisen matkailijan toimintatavoista aiemmasta blogikirjoituksestamme täältä.)
Yhteiskunnan ja ympäristön välillä on siis vahva vuorovaikutussuhde, ja yhteiskunnalliset rakenteet ovat ratkaisevana tekijänä ilmastonmuutoksen kiihtymisessä. Kuten Allan Schnaiberg totesi jo 1980-luvulla, sokeasti talouskasvua jahdatessa tulemme laiminlyöneeksi luonnon tarpeita ja rajoja1 . Sama ilmiö toteutuu lentäessämme somearvokkaasta matkakohteesta toiseen. Ympäristösosiologian mukaan ratkaisu on täten suoraan meissä itsessämme, ja siksi sen näkökulma onkin hyvin mielenkiintoinen.
Krista Perälä
Lähteet
1 Valkonen, J. & Saaristo, K. (2016). Luonto ja yhteiskunta – ympäristösosiologian lähtökohdat. Teoksessa J. Valkonen (toim.), Ympäristösosiologia (2. painos) (s. 7–27). Jyväskylä: SoPhi. Haettu 9.5.2019 osoitteesta https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/50593/978-951-39-6197-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y
2 Ylönen, M. & Litmanen, T. (2016). Sosiologisia lähestymistapoja yhteiskunnan ympäristösuhteeseen. Teoksessa J. Valkonen (toim.), Ympäristösosiologia (2. painos) (s. 51–82). Jyväskylä: SoPhi. Haettu 21.6.2019 osoitteesta https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/50593/978-951-39-6197-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y
3 Valkonen, J. & Litmanen, T. (2016). Esipuhe toiseen painokseen. Teoksessa J. Valkonen (toim.), Ympäristösosiologia (2. painos) (s. i–viii). Jyväskylä: SoPhi. Haettu 9.5.2019 osoitteesta https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/50593/978-951-39-6197-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y
4 Pelli, P. (2019). Ruotsi palauttaa lentoveron neljä kuukautta sen poistamisen jälkeen – tukea saavat myös Euroopan yöjunat ja sähköautojen lataustolpat. Haettu 3.5.2019 osoitteesta https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006065823.html
5 Urry, J. (2011). Ilmastonmuutos ja yhteiskunta. (Suomentanut Jyrki Vainonen.) Tampere: Vastapaino.
6 Reilun Matkailun Yhdistys. Reilun matkailijan ohjeet. Haettu 27.5.2019 osoitteesta http://www.reilumatkailu.fi/reilun-matkailijan-ohjeet/
Matkailevat tutkijat 