Valokuvauksen etiikka riippuu kontekstista ja on paikkasidonnaista. Mikä on eettistä Suomessa, ei välttämättä ole samalla tavalla eettistä jossain toisessa kohteessa. Eettisyys riippuu myös siitä, mistä valokuvauksen alalajista on kyse. Valokuvauksen “säännöt” eivät ole samat taidevalokuvauksessa tai kuvissa, joita ei julkaista. Esimerkiksi valokuvajournalismilla on omat toimialasäännökset kuvanmuokkausta sekä lavastusta kohtaan1. Kun aihetta lähestytään filosofian näkökulmasta, ei voida koskaan täysin totuutena sanoa tiettyjen tekojen olevan eettisesti oikein. Etiikassa tasapainotellaan eri aiheiden kanssa ja tutkiskellaan niiden suhteita monesta näkökulmasta.
Keskustelu matkailun etiikasta keskittyy erilaisten ohjeistusten laatimiseen, jotta matkailusta saataisiin eettisempää. Yhtenä etiikan lähestymistapana on, että ihmisten väliseen kommunikaatioon on mahdollista vaikuttaa ohjeistusten ja sääntöjen avulla.2 Eettiset ohjeistukset eivät päde ainoastaan ihmisten väliseen kommunikaatioon kasvotusten vaan myös jokaisessa median kanavassa. Koska nykypäivänä medialla on keskeinen rooli yhteiskunnassamme ja kuvat ovat helposti saavutettavissa, ovat erilaiset eettiset kysymykset valokuvaan liittyen laajasti arvioinnin kohteena.
Sen sijaan, että matkailija hyväksyy välittömän kokemuksen esimeriksi maisemasta, tapahtumasta tai esineestä, valokuvaus sallii sen, että kuvaaja keskittyy vain siihen, minkä haluaa nähdä ja kokea2. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että matkailija rajaa todellisuutta idealisoidulla tavalla. Tämä nostaa esiin kysymyksiä siitä, minkälaista kuvaa hän luo esimerkiksi paikallisesta yhteisöstä. Matkailijan valitsemiin kuvauskohteisiin vaikuttavat hänen aiemmat kokemuksensa, ennakkoluulonsa sekä tietonsa kyseisestä kohteesta. Matkailija katsoo kohdetta eri tavalla kuin paikallinen. Puhutaan turistin katseesta3.
Yksi yleisistä matkoilla kuvattavista kohteista ovat paikalliset ihmiset. On tutkittu, että on kolmea erilaista käyttäytymistapaa kuvanottotilanteessa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sellaiset matkaiijat, jotka eivät kiinnitä suurta huomiota paikallisen yhteisön sääntöihin ja kuvaavat kaikkea. Toinen ryhmä ei uskalla tulla ihmisten lähelle vaan kuvaa kaukaa muuttamalla kuvan suurennusta. Kolmas ryhmä kysyy luvan kuvata ja tutustuu paikallisen kulttuurin sääntöihin ja käytänteisiin etukäteen. Viimeisin näyttäytyy eettisimpänä, sillä se kunnioittaa toisen yksityisyyttä ja kertoo kuvattavalle ihmiselle, missä tarkoituksessa valokuvaa tullaan käyttämään.2
Vinkki: Opettele tiedostamaan kuvanottotilanteessa, mikä hyödyttää paikallisia ja matkailukohdetta ja mikä vahingoittaa.
Yksi tapa, josta sekä kuvaaja että paikallinen molemmat voisivat hyötyä, on valokuvaamisesta maksaminen paikalliselle. Valokuvaamisesta maksaminen ei kuitenkaan aina tee kuvaamisesta eettisesti hyväksyttävää. Turistit katsovat paikallisia eksoottisina objekteina, ja usein otetut valokuvat vahvistavat stereotypiaa paikallisista. Paikalliset nähdään passiivisina toimijoina, kun taas turistit vahvistavat rooliansa hallitsevina toimijoina sekä katsojina. Kuvaamisesta maksaminen turistina ei oikeuta kuvaamista ilman paikallisten suostumusta.
Paikallisten ja turistien kohtaamiset sekä vuorovaikutus voivat olla myös positiivisia, jolloin molemmat osapuolet hyötyvät. Esimerkiksi kehittyvissä maissa valokuvaamisesta maksaminen voi mahdollistaa paikallisille hyödyllisiä tuloja ja parantaa heidän elämänlaatuaan tukemalla taloudellisesti esimerkiksi paikallisten vaatetusta, koulutusta, terveydenhuoltoa ja ravitsemusta4. Jos matkailija katsoo paikallisia yhtä arvokkaina ja aktiivisina toimijoina kuin itseään matkailijana ja valokuvaajana, voidaan luoda merkittäviä kohtaamisia, jotka voidaan myös tallentaa kuvan muodossa. Vuorovaikutus turistin ja paikallisen välillä voi olla positiivinen ja voimaannuttava, ei vain taloudellisen hyödyn vuoksi vaan koska kohtaaminen luo yhteenkuuluvuuden tunteen turistin ja paikallisen välillä.4
Vinkki: Osoita kunnioitusta paikallisia kohtaan. Muista, että maksaminen valokuvasta voi olla suuri hyöty paikallisille, mutta ei oikeuta kuvaamaan sinun ehdoillasi tai ilman lupaa.
Lomamatkoilta otettuja valokuvia voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. Osa tekee ikuistamistaan hetkistä valokuva-albumeja voidakseen myöhemmin palata niihin, kun taas osa julkaisee matkakuvansa sosiaaliseen mediaan useamman silmän alle. Valokuvan avulla voidaan viestiä omista kokemuksista, mutta tällainen visuaalinen ärsyke viestii myös laajemmin matkakohteesta sekä sen eri puolista. Koska sosiaalisessa mediassa jaetut valokuvat tavoittavat useampia ihmisiä, on kuvalla suurempi vaikutus. Kun ihminen näkee tuttavansa matkakuvia tietystä kohteesta, saattaa se herättää kiinnostusta matkustaa samaan kohteeseen, toisin kuin esimerkiksi uutisissa nähty epämiellyttävä sisältö samasta kohteesta.
Kun keskustellaan valokuvan eettisyydestä, voidaan myös pohtia, miten otettua valokuvaa voidaan käyttää sen ottohetken jälkeen. Kun uutiskuvaajat ottavat kuvia sodan uhreista, onko näitä kuvia hyväksyttävää käyttää informointitarkoituksessa? Voidaan pohtia sitä, kuinka paljon kuvien käyttötarkoitus vaikuttaa niiden eettisyyteen. Valokuvien käyttämisessä tulisi huomioida lait, kuten tekijänoikeudet sekä yksityisyydensuoja. Lakien lisäksi yhteiskunnan normit sekä henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat kuvan käyttöön. Kun henkilö jakaa kuvan suuremmalle yleisölle esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, voi hän kokea suurempaa vastuuta kuvan sisällöstä kuin esimerkiksi omaan loma-albumiin lisätyistä kuvista. Jotkut voivat siis ajatella omien valokuvien jakamisen täysin hyväksyttävänä, kun taas osa saattaa harkita tarkemmin esimerkiksi sellaisten kuvien julkaisemista, joissa näkyy muita. Eettiset kysymykset ovat usein kiisteltyjä, eikä niihin koskaan löydy moraalisesti täysin oikeaa vastausta.
Vinkki: Mieti, miltä kuva näyttää, jos se otetaan ulos kontekstistaan. Voidaanko kuva silloin tulkita väärin, ja voitko itse joutua selittelemään kuvan käyttötarkoituksia jälkikäteen?
Tietoisuuden lisääntyessä matkailuvalokuvan vaikutuksesta pystymme matkailijoina olemaan eettisempiä paikallista väestöä ja muita toimijoita kohtaan. Kuvaamisesta voivat hyötyä sekä matkailijat että paikalliset, mikäli eettiset kysymykset pidetään mielessä.
Ekaterina Otavina, Katya Adlivankin ja Suvi Sipola
Lähteet:
1 Photography ethics centre (2018). Photograpy ethics and why they matter. Haettu 3.5.2022 osoitteesta https://www.photoethics.org/content/2018/5/31/photography-ethics-and-why-they-matter#:~:text=What%20are%20photography%20ethics%3F,person’s%20life%20experience%20and%20values
2 Höckert, E., Lüthje, M., Ilola, H. & Stewart, E. (2018). Gazes and faces in tourist photography. Annals of Tourism Research, 73, 131–140. https://doi.org/10.1016/j.annals.2018.09.007
3 Urry, J. & Larsen, J. (2011). The tourist gaze 3.0. London: SAGE Publications.
4 Scarles, C. (2012). The photographed Other: Interplays of agency in tourist photography in Cusco, Peru. Annals of Tourism Research, 39 (2) 928–950.
Matkailevat tutkijat 