Kuvittele tilanne, että olet vieraassa maassa matkustamassa junalla paikasta toiseen. Kohteenasi on vieras kaupunki vieraassa ympäristössä. Väliasemien nimet junan taululla lukevat paikallisella kielellä, mutta kuulutukset ovat kuitenkin englanniksi. Enemmistölle tilanne kuulostaa helpolta, mutta mitä jos et kuulekaan mitään ja ainoa kommunikoinnin keino sinulle on viittomakieli? Määränpäähän pääseminen ei olekaan enää niin yksinkertaista.
Viittomakieli on kehonkieltä ja ilmeitä, joilla monet ihmiset ympäri maailmaa kommunikoivat ääneen puhumisen sijaan. Jokaisella kansalla on oma tapansa käyttää viittomakieltä ja kommunikoida, täten suomen ja englannin viittomakieliset eivät voi suoraan kommunikoida keskenään, kuten ei voi myöskään suomea tai englantia puhuvat.1 Viittomakieli on siis kieli siinä missä muutkin puhutut kielet. Viittomakieltä käyttävät ihmiset ovat kuitenkin kieli- ja kulttuurivähemmistö, kuten esimerkiksi romanit ovat. Kun viittomakieltä tarkastellaan entistä läheisemmin, on se salamannopeita kasvojen ilmeiden vaihteluja, suu liikkuu ja mutristelee, käsien kosketusta ja taputusta yhteen tai kehoon2.
Kun asiakkaaksi tulee viittomakieltä käyttävä asiakas, usein ratkaisuna on näyttää paperilta, mitä on tarjolla ja paljonko tuote tai palvelu maksaa. Vaikkakin asia menee perille, unohdetaan huomioida, että viittomakieliset tarvitsevat myös asiakaspalvelua. Tähän ratkaisuna voisivat olla esimerkiksi yritysten työntekijöille opetetut perusfraasit viittomakielestä, jolloin viittomakieliset tulevat huomioiduiksi, vaikka muuten asiakastilanne etenisi paperia ja kynää käyttäen. Yhdistyneiden Kansakuntien vammaissopimuksen myötä syrjinnän ehkäisy on lisääntynyt3. Jotta viittomakieliset eivät tule syrjityiksi, täytyy huomioida heidän tapansa kommunikoida. Emme voi odottaa, että he puhuisivat esimerkiksi englannin kieltä, sillä he eivät pysty ääneen kommunikoimaan. Paremminkin voimme odottaa, että he puhuvat englannin viittomakieltä.
Viittomakieli, siinä missä suulla äänen puhutut kielet, on viestintää. Viestintä tässä tapauksessa tapahtuu vain eri tavalla: käsien liikkeitä ja eleitä käyttäen. Se koostuu kuitenkin samoin kuin ääneen suulla puhutut kielet erilaisista sanoista: verbeistä, adjektiiveista ja lauserakenteista. Samalla tavalla kuin opetellaan vierasta kieltä, voidaan opetella viittomakieltä. Viittomakieli on syntynyt ja syntyy keskinäisessä vuorovaikutuksessa kuulovammaisten keskuudessa2. Englanti on esimerkiksi monessa maassa käytetty kieli matkailutoimijoiden osalta, sillä valtaosa matkailijoista osaa sillä kommunikoida. Viittomakieli, vaikka sitä vähemmistö ihmisistä puhuukin, voisi myös siis olla yksi matkailutoimijoiden keskuudessa opeteltava kieli edes niin, että asiakaspalvelukohtaamiset olisivat kaikille mahdollisia. Matkailuun ja asiakaspalveluun kouluttautuvien olisi hyvä opiskella viittomakielen alkeet. Se ei olisi iso työmäärä, mutta sitäkin hyödyllisempi. Viittomakieltä voi opiskella myös pääaineena esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa4.
Annina Reijonen & Helmiina Katainen
Lähteet
1 European Network for Accessible Tourism (2007). Rights of tourists with disabilities in the European Union framework. Ateena: ENAT. Haettu 21.6.2022 osoitteesta https://www.accessibletourism.org/resources/enat_study_1_rights_final_en.pdf
2 Selin-Grönlund, P. (2019). Viittomakieli – moniulotteinen äidinkieli. e-Erika 1/2019, 9–14. https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/103/58
3 Jutila, S. & Harju-Myllyaho, A. (2017). Esteettömyys matkailussa. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.), Matkailututkimuksen avainkäsitteet (s. 223–228). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
4 Jyväskylän yliopisto (2021). Suomalainen viittomakieli. Haettu 22.6.2022 osoitteesta https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/kivi/opiskelu/tutkinto-ohjelmat-ja-oppiaineet/viittomakieli
Matkailevat tutkijat 