Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miksi kaikkien ihmisten matkailu ja matkakokemukset eivät ole samanarvoisia? Normaalina pidetään sitä, että ihminen pystyy näkemään, kuulemaan ja liikkumaan, mutta niin ei kuitenkaan aina ole. Pitäisi olla normaalia matkustaa myös erityistarpeiden kanssa. Esimerkiksi erilaisten kuulo- ja näkövammojen kanssa matkustaminen on joillekin ihmisille arkipäivää. Ne voivat hankaloittaa ihmisten kanssakäymisiä matkustaessa, mutta onneksi niitä voidaan myös helpottaa.
Kuva: pexels.com
Sosiaalinen esteettömyys tarkoittaa, että jokainen saa itse päättää itseään kiinnostavat matkailukohteet ja niiden palvelut. Sosiaalisen esteettömyyden olennaisin asia on vuorovaikutus, kuten kohtaamiset yritysten, työntekijöiden, toisten matkailijoiden sekä paikallisten kanssa.1 Kuulo- ja näkövammaisten kohdalla se tarkoittaa ymmärrystä heidän erityistarpeistaan sekä heidän kohtaamistaan samanlaisina ihmisinä kuin muutkin ihmiset. Matkailutoimijan tulisi ottaa huomioon se, miten voidaan helpottaa kuulo- ja näkövammaisten matkantekoa ja miten he saavat mahtavan elämyksen matkan tekemisestä. Erilaisuuden kokemusta voivat lisätä työntekijöiden epävarmuus tai ennakkoluulot1. Niitä voidaan vähentää koulutuksella sekä perehdytyksellä. Kun työntekijät opetetaan toimimaan näkö- tai kuulovammaisten kanssa, työntekijöiden epävarmuus ja stressi vähenevät. Asiakas ei tarvitse hyysäämistä vaan joustamista, koska hänellä on erityistarpeita2. Joustavuus ja erityistarpeiden huomiointi lisäävät myös asiakaspalveluhenkisyyttä ja mahdollisesti myös asiakkaita, kun tieto erityistarpeiden huomioinnista leviää. Kukaan ei siis häviä, vaan kaikki voittavat.
Jotta esteettömyyttä voidaan edistää, täytyy sitä tutkia. Viestintätieteiden tutkimuskohteena voi olla muun muassa vuorovaikutus. Viestintää voidaan tutkia monesta eri näkökulmasta. Näkö- ja kuulovammaisten matkustamista parannettaessa näkökulmana täytyy olla vuorovaikutuksen esteettömyys, sillä suurin osa palveluista perustuu vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksen esteettömyyttä ei olla juurikaan tutkittu, mistä syystä sen tutkiminen olisi suotavaa, jotta asioita voitaisiin edistää. Tiedostamalla jokaisen matkustajan mahdolliset erityistarpeet päästään lähemmäksi inklusiivisempaa eli kaikille sopivampaa matkustusyhteiskuntaa1. (Lue lisää inklusiivisesta matkailuviestinnästä blogistamme täältä.)
Yhdistyneiden Kansakuntien säännöissä, jotka koskevat matkailua ja tasavertaisia mahdollisuuksia kaikille, mainitaankin muun muassa tietoisuuden lisääminen. Maiden täytyy tämän säännön nojalla lisätä matkailuyritysten ja matkailijoiden sekä muiden tietoisuutta kuulo- ja näkövammaisten ihmisten tarpeista, oikeuksista ja velvollisuuksista esimerkiksi mainosten sekä työntekijöiden kouluttamisen avulla.3 Tietoisuus ja näkyvyys mediassa sekä mainonnassa edesauttavat sekä matkailutoimijoiden että muiden matkailijoiden suvaitsevuuden lisääntymistä ja tietoisuuden lisäämistä kuulo- ja näkövammaisten ihmisten kohtaamisesta.
Annina Reijonen & Helmiina Katainen
Lähteet
1 Jutila, S. & Harju-Myllyaho, A. (2017). Esteettömyys matkailussa. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.), Matkailututkimuksen avainkäsitteet (s. 223–228). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
2 Blinnikka, P., Hauvala, H. & Nuijanmaa, S. (2013). Esteettömyys osana matkailupalvelujen laatua. Teoksessa S. Jutila & H. Ilola (toim.), Matkailua kaikille? Näkökulmia matkailun ennakointiin, osa II (s. 75–81). Rovaniemi: Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti.
3 European Network for Accessible Tourism (2007). Rights of tourists with disabilities in the European Union framework. Ateena: ENAT. Haettu 21.6.2022 osoitteesta https://www.accessibletourism.org/resources/enat_study_1_rights_final_en.pdf
Matkailevat tutkijat 