Kun sateenkaarimatkailija lähtee maailmalle, tilanne voi matkailututkijan silmin muistuttaa sosiologista temmellyskenttää, jolla kohtaavat muun muassa ruumiillisuus, vieraanvaraisuus ja esteettömyys.
Verhoudun pitkään väljään hameeseen ja löysään pellavapaitaan, kiedon huivin pitkien hiusteni ja osittain kasvojeni suojaksi. Kysyn puolisoltani, onko hän valmis. On hän.
Marrakeshin illan kuumuus ja pimeys imaisevat meidät sisäänsä, kun astumme hiljaiselta kujalta pääkadun vilkkauteen. Vilkaisen kumppaniani ja tunnen helpotusta hänen androgyynin ulkomuotonsa johdosta. Sen, oman konservatiivisen pukeutumiseni ja armollisen pimeyden turvin me – kaksi naista – uskallamme suunnatta kävellen illalliselle valtiossa, joka ei tunnista parisuhteemme muotoa, mutta joka miespuolisia sateenkaarikanssakulkijoitamme rankaisisi vankeudella ja sakoilla.
Sosiologiasta kiinnostuneelle matkailututkijalle sateenkaarimatkailija on ehtymätön tutkimuskohde, sillä sateenkaarimatkailijan liikkuessa maailmalla olennaisiksi näkökulmiksi nousevat muun muassa matkailijan ruumiillisuus, vieraanvaraisuus ja esteettömyys.
Sateenkaarevuus kulkee mukanani, voinko kulkea?
Yksilön mahdollisuus matkustaa on matkailutoimialan elinehto. Kaikkien mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tasavertaisia vaan yksilön osallistumismahdollisuuksia voi rajoittaa sosiaalinen ulossulkeminen ja marginalisointi esimerkiksi yhteiskuntaluokan, seksuaalisen suuntautumisen tai rodun perusteella1.
Sosiologi Soile Veijolan näkemyksen mukaan ”yksilölliset … identiteettimme kuitenkin muodostuvat muun muassa … maskuliinisen ja feminiinisen, heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen, ”ei-etnisen” valkoisuuden ja ”etnisen” ei-valkoisuuden … sekä järjestäytyneen yhteiskunnan ja karnevaalien rakentamina vastakkaisuuksien sommitelmina”, ja ruumiillisina olentoina me ihmiset kannamme omaa kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme mukanamme matkaillessammekin2. On siis väistämätöntä, että sateenkaarimatkailija joutuu pohtimaan, miten hän tulee kohdatuksi ja toisaalta, miten hän kohtaa ”ne muut”.
Vieraanvaraisuuden merkitys korostuu tilojen heteroseksuaalisuuden keskellä
Julkinen tila, kuten kadut, turut ja torit, ei ole sukupuoli- ja seksuaalinormeista neutraali vaan sen oletetaan olevan ”luonnostaan” tai ”autenttisesti” heteroseksuaalinen tila. Heteronormiin eli oletukseen, että ihmiset jakautuvat kahteen keskenään vastakkaiseen ja toisiinsa vetoa tuntevaan sukupuoleen naisiin ja miehiin3, sopivat henkilöt voivat julkisesti ilmaista omaa identiteettiään esimerkiksi intiimein huomionosoituksin kuten käsikkäin kulkien, halauksin tai suudelmin.4
Sateenkaarevat henkilöt taas eivät näissä tiloissa voi tällaisia huomionosoituksia toisilleen esittää tuntematta oloaan epämukavaksi tai jopa turvattomaksi3, mikä on havaittavissa myös alun esimerkkitilanteessa. Sateenkaarimatkailija tiedostaa tilojen heteronormatiivisuuden jatkuvasti, ja vain harvoissa kohteissa vielä tänäkään päivänä kokemus on hänelle täysin stressitön.
Tässä heteronomatiivisessa ympäristössä vieraanvaraisuuden merkitys korostuu sateenkaarimatkailijalle. Avainkysymys on, miten ihmiset, jotka eivät välttämättä hyväksy identiteettiäni ja kulttuuriani, ottavat minut vastaan.
Ranskalaisfilosofien Emmanuel Levinas’n ja Jacques Derridan mukaan vieraan vastaanottamisessa on kyse tilan tekemisestä toiselle omassa kodissa, joka on ymmärrettävä metaforana erilaisille tiloille yksityisistä kodeista kansallisvaltioihin. Vieraanvaraisuus viittaa avoimuuteen, jossa varauksetta vastaanotamme toisen, eikä sitä voi määritellä ehdoin tai säännöin.5 Tällaiseen ehdottomaan vieraanvaraisuuteen matkailijan kuin matkailijan tulisi voida luottaa.
Matkailualan tuleekin pyrkiä edistämään kulttuurista ja sosiaalista esteettömyyttä myös sateenkaariväestön näkökulmasta. Kulttuurinen esteettömyys liittyy eri kulttuurien arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen ja sosiaalinen esteettömyys taas yhdenvertaisuuteen, osallistumiseen ja asenteisiin. Kyse on siitä, että jokaisella on mahdollisuus matkustaa sekä valita itseään kiinnostavat kohteet ja palvelut.6
Tällaisen sosiaalisesti ja kulttuurisesti esteettömän ja kestävän matkailun kehittämisen näkökulmasta tarvitsemme laajempaa ja syvempää ymmärrystä heteronormin vaikutuksista matkailukohteisiin ja sateenkaarimatkailijoiden käyttäytymiseen. Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota kaikkein marginalisoiduimpiin ryhmiin eli ei-valkoisiin, ei-miehiin, jotta aidosti inklusiivisen eli ketään syrjimättömän ja kaikkia yhdenvertaisesti palvelevan matkailun kehittäminen olisi mahdollista.
Sara Anttila
Lähteet
1 Holden, A. (2005). Tourism studies and the social sciences. London: Routledge.
2 Veijola, S. (2017). Matkailun ruumiillisuus. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.), Matkailututkimuksen avainkäsitteet (s. 212–217). Rovaniemi: Lapland University Press.
3 Tasa-arvosanasto. Haettu 24.6.2021 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/tasa-arvosanasto#heteronormatiivisuus
4 Pritchard, A., Morgan, N. & Sedgley, D. (2007). In search of lesbian space? The experience of Manchester’s Gay Village. Teoksessa A. Pritchard (toim.), Tourism and gender embodiment, sensuality and experience (s. 273–289). Wallingford: CABI.
5 Höckert, E. (2017). Vieraanvaraisuus. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.), Matkailututkimuksen avainkäsitteet (s. 247–253). Rovaniemi: Lapland University Press.
6 Jutila, S. & Harju-Myllyaho, A. (2017). Esteettömyys matkailussa. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.), Matkailututkimuksen avainkäsitteet (s. 223–228). Rovaniemi: Lapland University Press.
Matkailevat tutkijat 