Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, missä luonnon säilyttäminen mahdollisimman koskemattomana on etusijalla. Roskattomassa retkeilyssä on kyse siitä, että luonnon virkistyskäyttäjät tuovat luontoon viemänsä roskat mukanaan. Tämä ei kuitenkaan vielä tällä hetkellä toimi, sillä roskia löytyy luonnosta edelleen. Miksi roskat jäävät luontoon ja mitä pitäisi tehdä, jotta ne sen sijaan kulkeutuisivat sieltä retkeilijöiden mukana pois?
Retkeilyblogit tarjoavat hyviä vinkkejä roskien määrän vähentämiseen, sekä havaintoja syistä, jotka johtavat roskaisuuteen. Kandidaatintutkielmassani tutkin retkeilyblogien ratkaisuja kansallispuistojen jätehuollon edistämiseksi.
Tietämättömyys oikeista toimintatavoista tai haluttomuus toimia niiden mukaan lienee yksi suuri syy sille, miksi roskia luonnosta löytyy. Saako kosteuspyyhkeitä jättää käymälän pönttöön? Entäpä onko keksipaketin jättäminen autiotupaan seuraavaa tulijaa varten ystävällinen teko vai elävöittääkö sillä mökin jyrsijäelämää? Millaisia roskia voi polttaa nuotiossa ja kuinka paljon? Retkeilyblogien tarjoamat vastaukset edellä oleviin kysymyksiin: älä jätä pönttöön maatumattomia kosteuspyyhkeitä, autiotupa tulee siivota lähtiessä ja pienen määrän paperia tai pahvia voi polttaa sytykkeenä.
Ruokailun yhteydessä syntyy huomattava määrä roskaa luonnossa. Pakkausjätettä voi vähentää jo lähtiessä pakkaamalla suuremman määrän ruokaa yhteen pussukkaan, mielellään sellaiseen, jonka voi käyttää uudelleen. Tyhjentyneet ruokapakkaukset toimivat tietysti roskapusseina. Ruoan kannattaa olla myös kaloririkasta ja kevyttä, jotta kantamuskin pysyisi keveänä. Kevyet ja toimiviksi todetut varusteet takaavat miellyttävän luontokokemuksen. Tällöin roskaaminenkin on epätodennäköisempää. Voihan olla, että painava kantamus houkuttelee pidemmällä vaelluksella jättämään tarpeettomaksi osoittautuneita retkivarusteita matkan varrelle.
Luonnossa ollaan aina vierailulla ja vieraana ollessa tulisi käyttäytyä siivosti. Toimimalla jokamiehenoikeuksien ja -velvollisuuksien mukaisesti ja keräämällä toistenkin jättämiä roskia mukaansa, voi omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä muillekin luonnossa liikkujille. Roskattomuus ruokkii roskattomuutta. Siistiä ja luonnonkaunista taukopaikkaa ei tee mieli sotkea, mutta laavun nurkassa oleva roskakasa voi houkuttaa jättämään omankin tyhjentyneen ja hieman limaisen makkarapaketin sinne, muiden joukkoon.
Menemällä luontoon ja siellä aikaa viettämällä sen hyötyjä ja toisaalta haurautta voi alkaa arvostamaan. Arvostuksen lisääntyessä voi retkeilijän suhde luontoon muuttua henkilökohtaisemmaksi, jolloin roskattomasta toiminnasta tulee halu, ei pelkkää sääntöjen tottelemista. Pientä vaivaa sen eteen tulee kuitenkin nähdä, mutta minkä luontoon jaksaa kantaa, pitäisi se sieltä jaksaa kantaa poiskin.
Taija Mäkelä, Lapin yliopisto taimakel(at)ulapland.fi
Matkailevat tutkijat 