Liikaturismin hillintää // 28.5.2021

Liikaturismi – mitä se on?

Maailman matkailujärjestön (UNWTO) mukaan liikaturismista on kyse silloin, kun paikallisille syntyy negatiivisia vaikutuksia elämäänsä turismista ja/tai matkailijoille syntyy negatiivisia kokemuksia matkakohteista1. Toisin sanoen paikalliset ja matkailijat kokevat, että kohteessa on liikaa matkailijoita. Yhä useampi kaupunki kärsii liikaturismista.

Liikaturismin seurauksena paikallisasukkaat joutuvat muuttamaan pois muun muassa nousevien asumiskustannusten, ruokakustannusten ja muiden olennaisten kustannusten takia. Paikallinen kulttuuri katoaa ja paikallinen luonto ja ympäristö kärsivät esimerkiksi lisääntyvän roskaamisen myötä. Näin yleensä tapahtuu paikoissa, joissa turisteja priorisoidaan paikallisten sijaan.2

Jotta muutosta saataisiin aikaiseksi matkailijamäärien hillitsemisessä, hallitusten ja paikallisten viranomaisten täytyy puuttua asiaan sillä kyseiset tahot ovat miltei ainoita, joilla on valtaa puuttua asiaan. Matkailijamäärien rajoittamisessa lainsäädännölliset keinot ja erilaiset lakiin verrattavissa olevat valvotut määräykset ja rajoitukset ovat käytännössä välttämättömiä matkailijamäärien tosiasialliseen hillintään.2 Tässä erityisen tärkeää on tehdä yhteistyötä matkailuelinkeinon ja paikallisten asukkaiden kanssa.

Lainsäädännölliset keinot

Lainsäädännölliset keinot perustuvat ennalta säädettyihin lakeihin tai ennalta sovittuihin sääntöihin, joiden rikkomisella on seurauksensa kuten sakon määräytyminen. Lainsäädännölliset keinot ovat aika laajalti käytössä maailmanlaajuisesti.

Roomassa voit saada 250 euron sakon istuessasi Espanjalaisilla portailla. Lisäksi sakkoja Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa voi saada muun muassa suihkulähteissä kahlaamisesta, roskaamisesta, paidattomana kulkemisesta tai historiallisten monumenttien edessä syömisestä.3  

Erittäin yleistä on myös lupien epääminen uusille majoituspaikoille kuten hotelleille ja ravintoloille. Majoituspaikkojen määrää on muutenkin pyritty rajoittamaan esimerkiksi käräyttämällä laitonta majoitustoimintaa harjoittavia. Myöskään uusia matkamuistomyymälöitä ei enää monessa paikassa sallita ja vanhojakin ollaan vähentämässä.4

Turistit estämässä sujuvan kulun portailla liikaturismista kärsivässä Pariisissa. Kuva: Ida Friman.

Unescon valta

Unesco on yksi taho, jolla on paljon valtaa puuttua asiaan. Se voi riistää maailmanperintökohteen statuksen kohteelta tai siirtää kohteen uhanalaisten kohteiden listalle, jos kohteen kantokyky on vaarassa ylittyä. Näin on käynyt esimerkiksi Dubrovnikin kohdalla. Vuonna 2016 Unesco uhkasi riistää tältä maailmanperintökohteen statuksen. Unesco on myös puuttunut muun muassa Venetsian ja Machu Picchun tilanteeseen. Näiden kohdalla Unesco uhkasi laittaa kohteet uhanalaisten kohteiden listalle, jos muutosta ei tapahdu.5, 6

Muita keinoja

Keinoja on valtava määrä, joten tässä vain pintaraapaisu.

  • Sisäänpääsymaksun periminen suosituissa kohteissa: Barcelonassa matkailijoilta peritään sisäänpääsymaksu Güellin puistoon, kun taas paikalliset pääsevät sinne ilmaiseksi. Jononohituslippujen myynnin lopettaminen niin kuin esimerkiksi Roomassa on tehty.4
  • Erinäiset ns. turistimaksut: Uudessa Seelannissa 35 dollarin turistimaksu4. Bhutanissa matkailijan täytyy käyttää vähintään 250 dollaria päivässä2.
  • Pääsy alueelle vain oppaan kanssa: Näin on esimerkiksi Galapagossaarilla2.
  • Kävijämäärien rajoittaminen: Dubrovnikissä 4000 kävijää päivässä. Lisäksi vain kaksi maksimissaan 5000 matkustajan risteilyalusta saa rantautua per päivä.4
  • Vähemmän vierailtujen paikkojen markkinointi enemmän vierailtujen paikkojen sijaan: Esimerkiksi Amsterdamissa poistettiin kuuluisa “I love Amsterdam -kyltti” sillä sen katsottiin houkuttelevan liikaa matkailijoita. Sen sijaan maassa on alettu markkinoida maan muita tuntemattomampia kohteita.3
  • Totaalinen paikkojen sulku: Thaimaassa useampi sukelluskohde on suljettu kokonaan, jotta kohde saa rauhassa elinvoimistua.4

Jos muutosta ei tapahdu, yhä useampi kohde tullaan sulkemaan ainakin väliaikaisesti. Venetsian ollaan ennustettu hukkuvan vuoteen 2100 mennessä ja kaikkien paikallisten asukkaiden on odotettu muuttavan pois vuoteen 2030 mennessä. Puolet Amazonin villieläinkannasta katoaa 50 vuodessa. Balilla ja useissa Aasian maissa upeat rannat muuttuvat kaatopaikoiksi.

Ida Friman

Lähteet

1 UNWTO (2018). ‘Overtourism’? – Understanding and managing urban tourism growth beyond perceptions. Haettu 15.4.2021 osoitteesta https://www.e-unwto.org/doi/pdf/10.18111/9789284420070

2 Guay, J. (2018). Mass tourism is ruining historic cities. Only government can stop it. Haettu 25.4.2021 osoitteesta https://apolitical.co/en/solution_article/mass-tourism-is-ruining-historic-cities-only-government-can-stop-it

3 Brady, S. (2019). How cities around the world managed overtourism in 2019. Haettu 25.4.2021 osoitteesta https://www.lonelyplanet.com/articles/new-rules-overtourism-in-2019

4 Goodwin, H. (2019). Overtourism Solutions: Strategies to manage mass tourism. Haettu 28.4.2021 osoitteesta https://responsibletourismpartnership.org/overtourism-solutions/

5 Honey, M. (2021). Overtourism at World Heritage Sites. Teoksessa M. Honey & K. Frenkiel (toim.), Overtourism: Lessons for a better future (s.131–155). Washington: Island Press.

6 Norton, L. (2021). Machu Picchu and the Inca Trail, Peru. Teoksessa M. Honey & K. Frenkiel (toim.), Overtourism: Lessons for a better future (s. 156–167). Washington: Island Press.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s