Menneestä nykyisyyteen kurotteleva kulttuuriperintö on voimakas työväline matkailulle. Matkailuteollisuudessa historiasta voi ammentaa sisältöä muun muassa markkinointiin, erottautumiseen ja tuotekehitykseen. Toisaalta menneisyyden perinnön huomioiminen on myös osa vastuullisen matkailutoiminnan kehittämistä. Kulttuuriperintö on olennainen osa matkailuteollisuutta, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Kuuluuko se kaikille ja onko sen valjastaminen matkailukäyttöön aina oikein?
Kulttuurin käsite ymmärretään nykyään kokonaisvaltaisena ilmiönä, joka syntyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa: tapana hahmottaa maailmaa, viestintänä ja vuorovaikutuksena tai kosketuspintana yksilön ja yhteisön välillä. Kulttuurissa on aina läsnä myös menneisyys.1, 2 Kulttuuriperintö on kulttuurin käsitteen tapaan muovautunut ajan kuluessa ja laajentanut merkitystään – nykyisin lähes mikä vain jälki menneisyydestä voidaan nähdä kulttuuriperintönä. Pelkistäen ilmaistuna kulttuuriperintöä on kaikki, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle luoden ymmärrystä siihen liittyvästä kulttuurista. Kulttuuriperintöä voivat olla materiaaliset asiat kuten rakennukset ja esineet, mutta myös aineettomat seikat kuten arvojärjestelmät ja perinteet. Kulttuuriperintö on yhteistä, joten myös vastuu sen säilyttämisestä on kaikilla. Kuitenkin vain murto-osaan kulttuuriperinnöstä sitoudutaan virallisemmin.3
Maailmanperintö ja matkailututkimuksen merkitys
Yhtenä vaikuttavimmista työkaluista kulttuuriperinnön suojelemiseen pidetään Unescon maailmanperintöluetteloa4. Monet maailmanperintöluettelon kohteista ovat myös merkittäviä matkailunähtävyyksiä, ja usein luetteloon pääseminen lisää matkailusta saatavia tuloja ja matkailijoiden määrää alueella. Matkailulla on keskeinen rooli maailmanperintökohteissa tapahtuvissa muutoksissa, minkä vuoksi on tärkeää tutkia matkailun vaikutuksia kulttuuriperintöön ja paikalliseen kulttuuriin.
Matkailun myötä lisääntyvistä palveluista hyötyvät myös paikalliset, ja saavutettu kansainvälinen huomio voi lisätä paikallista ylpeydentunnetta sekä kiinnostusta suojella paikallista kulttuuri- tai luonnonperintöä5. Kasvaneella huomiolla voi olla huonotkin puolensa. Maailmanperintöluettelo on houkutteleva lista myös terroristeille, ”haudanryöstäjille” ja aseellisille konflikteille. Suurimmaksi uhkaksi on kuitenkin usein nimetty matkailijamäärien kasvu: esimerkiksi Galapagossaarilla matkailun ja sen myötä kasvaneen muuttoliikkeen vuoksi uhkaksi ovat nousseet vieraslajien leviäminen, eläimistöön kohdistuvat häiriöt, ympäristön kaupungistuminen ja jätteiden määrän kasvu.6 Paikalliset voivat matkailijamäärien kasvaessa kokea yksityisyyden vähenemistä tai paikan hengen heikentymistä (lue blogistamme paikallisten tunteista täältä).Suosion myötä myös yhteyden tunne maailmanperintökohteen ja sitä ympäröivien alueiden yhteisöjen välillä voi huonontua.5
Maailmanperintölistaa on usein kritisoitu kohteiden kyseenalaisesta valintaprosessista, jossa suositaan poliittisesti vahvempia valtioita ja niiden arvottamia kohteita. Maailmanperintökohteiden saama suuri huomio voi myös viedä rahoitusta listan ulkopuolelle jääneiltä kohteilta ja nurinkurisesti johtaa siten kulttuuriperinnön tuhoutumiseen muualla.4 Kulttuuriperintöstatus voi lisäksi silottaa historian monimuotoisuutta – tyypillisesti etusijalle asetetaan tiettyjä historiallisia aikakausia huokuvat kohteet, vaikka todellisuudessa niiden historiaan mahtuu useita eri aikatasoja. Kaupunkeja voidaan esimerkiksi kohdella silloin ikään kuin visuaalisina esineinä, jolloin kaikenlainen muutos nähdään kielteisenä.7
Maailmanperintöstatus on merkittävä tekijä kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja matkailun kautta perintökohteen suojeluun saadaan resursseja. Status on todettu hyödylliseksi tietyissä tapauksissa, mutta toisinaan siitä voi lopulta koitua enemmän haittaa.Kulttuuriperintöä voi kuitenkin vaalia ja suojella muillakin tavoin: matkailussa esimerkiksi luomalla matkailupalveluita, jotka välittävät tietoa paikallisesta kulttuuriperinnöstä tai käyttävät sitä suoraan. Kulttuurimatkailun parissa korostetaan yhä enemmän paikallista elämäntapaa, siihen sisältyviin luoviin aloihin tutustumista sekä niihin osallistumista. Uudet tuulet tarkoittavat käytännössä sitä, että aineeton kulttuuriperintö on yhä merkittävämmässä asemassa.8 Kulttuuriperinnön käyttäminen kaupallisessa tarkoituksessa ei kuitenkaan ole täysin mutkatonta.
Kultajyvien seulomista ja kiillottelua
Tieteellisessä keskustelussa tutkijat ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota siihen, että kulttuuriperintöä aina tuotetaan. Sitä nimittäin tarkastellaan ja käsitellään alituisesti oman aikansa lähtökohdista. Eri aikoina nähdään eri asiat vaalimisen arvoisina, jolloin jotain muuta katoaa ja unohdetaan. Toisaalta kulttuuriperintöä vaaliessa ja sitä hyödyntäessä saatetaan usein korostaa kiinnostavia ominaisuuksia ja häivyttää toisia. Perintöä siis usein aktiivisesti pyritään myös muokkaamaan tietynlaiseksi.3 Kulttuuriperintö muuttuu siten alati. Muutos on erityisen näkyvää ihmisten arkea koskevissa asioissa, esimerkiksi juhlaperinteissä.
Matkailussa perinteitä käytetään, muokataan, luodaan ja siirretään uusiin ympäristöihin usein melko surutta. Suomalaisille tuttu esimerkki löytyy koirasafareista, joiden historialliset juuret ovat arktisten alueiden muilla seuduilla, mutta jotka matkailuyritykset ovat valjastaneet Lapissa käyttöön laajalti. Jotta paikallisista kulttuureista ei matkailuteollisuuden käsissä syntyisi vääristyneitä mielikuvia, olisi tärkeä tunnistaa ja kunnioittaa niitä sekä niihin liittyviä elementtejä.
Kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä paikallisten kulttuurien juurista saadaan kulttuurihistoriallisen tarkastelun avulla, esimerkiksi muistitietotutkimuksella. On tärkeää tuoda näkökulmia niihin mielikuviin kulttuuriperinnöstä, joita on väritetty alkuperäistä koreammaksi, siirrelty eri kulttuuriympäristöihin, tai jotka ovat muuttaneet muotoaan eri aikoihin mukautuen. Kulttuurihistoriallisen tutkimuksen myötä niitäkin asioita voidaan kuljettaa sukupolvelta toiselle, jotka jäävät kulttuuriperintöprosesseissa unohduksiin.
Blogistamme löytyy esimerkkejä kulttuuriperinnön hyödyntämisestä matkailuun ainakin seuraavista teksteistä:
- Lähiruokaa jo kauan aikaa
- Kotimaan karmivat matkakohteet
- Riemuloma Kanarialla vai sittenkin menolippu Auscwitziin?
Suvi Ranta
Lähteet
1 Tuominen, M. & Lantela, P. (2020). Kulttuurihistorian perusteet 1. luento. 19.10.2020. Kulttuurihistorian perusteet, syksy 2020. Lapin Yliopisto.
2 ks. myös Rantala, H. (2010). Kulttuurin juurilla: kulttuurin käsite varhaisessa suomalaiskeskustelussa. Teoksessa H. Rantala & S. Ollitervo (toim.), Kulttuurihistoriallinen katse (s. 19–40). Turku: Kulttuurihistoria.
3 Lillbroända-Annala, S. (2014). Kulttuuriperintö prosessina ja arvottamisen välineenä. Teoksessa T. Steel, A. Turunen, S. Lillbroända-Annala & M. Santikko (toim.), Muuttuva kulttuuriperintö (s. 19–40). Helsinki: Ethnos.
4 Frey, B.S. & Steiner, L. (2011). World Heritage List: Does it make sense? International Journal of Cultural Policy 17, 390–397. https://doi.org/10.1080/10286632.2010.541906
5 Jimura, T. (2011). The impact of world heritage site designation on local communities – a case study of Ogimachi, Shirakawa-mura, Japan. Tourism Management, 32, 288–296. https://doi.org/10.1016/j.tourman.2010.02.005
6 ks. Case Study: Galapagos. Haettu 9.11.2020 osoitteesta https://whc.unesco.org/en/activities/615/
7 Vahtikari, T. (2008). Historic cities, World Heritage value and change. Teoksessa A. Kostiainen & T. Syrjämaa (toim.), Touring the past – Uses of history in tourism (s. 132–147). Savonlinna: The Finnish University Network for Tourism Studies.
8 Sziva, I. & Bassa, L. (2017). World Heritage Sites through the eyes of new tourists – Who cares about World Heritage brand in Budapest? Almatourism – Journal of Tourism, Culture and Territorial Development, 8(7), 255–268. https://doi.org/10.6092/issn.2036-5195/6773
Matkailevat tutkijat 