Riemuloma Kanarialla vai sittenkin menolippu Auschwitziin? // 10.5.2020

Astuessasi keskitysleirin porteista sisään näet edessäsi sähköaidoilla rajatun ison aukion. Ymmärrät olevasi joukkomurhien tapahtumapaikalla. Museossa pääset muun muassa näkemään videolta, kuinka langanlaihoja vankeja on kidutettu kaasukammioissa. Historiankirjojen karmivat kuvaukset ovat muuttuneet todellisiksi. Kokemus on karmiva mutta niin mielenkiintoinen, että haluat jatkaa kierrosta.

Dachau
Dachaun keskitysleiri Saksassa on suosittu synkän matkailun kohde. Kuva: Roosa Hyyrynen.

Mitä synkkä turismi on?

Monesti ihmiset matkustavat paikkoihin, jotka ovat kulttuurisesti tai historiallisesti merkittäviä. Ihmisiä usein kiinnostavat tällaiset paikat, mutta aina kulttuurihistoria ei ole kovin valoisaa. Yksi kulttuurimatkailun osa-alue on synkkä turismi, ja se kohdistuu kuolemaan, kärsimykseen tai katastrofeihin liittyviin paikkoihin.1 Useisiin synkän turismin kohteisiin liittyy myös pahuuden ulottuvuus, esimerkiksi kohteessa tapahtuneiden pahoiksi miellettyjen tekojen ja tapahtumien vuoksi. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Titanicin hylky, Auschwitz-Birkenaun keskitysleirit ja Hiroshiman rauhanpuisto.2

Synkän turismin juurien voidaan katsoa ulottuvan antiikin ajan gladiaattorien näytöksiin ja pyhiinvaelluksiin. Joidenkin tutkimusten mukaan synkkä turismi ilmiönä alkoi kehittyä järjestelmällisemmin romantiikan aikana.3 Synkän turismin termit (dark tourism ja thanatourism) otettiin kuitenkin käyttöön vakituisina vasta 1990-luvulla2. Kulttuurihistorian tutkimuksen näkökulmasta voitaisiin pohtia, miten ihmiset eri aikakausina ovat suhtautuneet synkän matkailun kohteisiin. Uskomme, että termien kehitys on muuttanut ihmisten suhtautumista synkkään turismiin. Esimerkiksi pyhiinvaellukselle lähtemistä on ihannoitu, kun taas termiä “synkkä matkailu” voidaan pitää negatiivissävytteisenä. Nykyään synkkä matkailu on kuitenkin monipuolinen ja kasvava mutta kiistanalainen ilmiö.

Tutkijat Sharpley ja Stone ovat kehittäneet erilaisia synkän matkailun asteikkoja. Niissä matkailu jaetaan esimerkiksi kuuteen eri synkkyyden asteeseen ja luokitellaan vaaleammasta tummempaan sen mukaan, sijoittuvatko kohteen tapahtumat lähihistoriaan vai kaukaiseen menneisyyteen, ovatko tapahtumapaikat aitoja vai lavastettuja ja onko kohteen perimmäinen tarkoitus opetuksellinen vai viihteellinen.2 Näin voidaan vertailla matkakohteiden synkkyyden astetta ja esimerkiksi pohtia eettisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Miksi ihmiset haluavat kokea synkkiäkin matkakohteita? 

Kulttuurihistorian tutkijat ovat pyrkineet selvittämään, miksi ihmiset haluavat käyttää rajallisia lomapäiviään tutustumalla paikkoihin, joissa on tapahtunut toinen toistaan hirveämpiä asioita2. Osa matkakohteista, jotka voisi lukea synkäksi matkailuksi, voi olla matkailijalle hyvinkin henkilökohtaisia. Esimerkiksi Auschwitzin keskitysleirillä vierailee paljon keskitysleirin uhreja ja heidän jälkeläisiään.4 Tätä aihetta on käsitelty blogissamme myös politiikkatieteiden näkökulmasta täällä. Toisaalta jotkut ihmiset voivat olla myös sairaalloisen kiinnostuneita tietyistä synkän matkailun kohteista2.

Kuitenkaan kaikessa synkässä matkailussa ei ole kyse henkilökohtaisista asioista. Monia ihmisiä kiehtovat yleisellä tasolla synkät aiheet, kuten kuolema ja kärsimys, koska nyky-yhteiskunnassa ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta ja siitä halutaan saada lisää tietoa. Matkailun avulla ihmiset voivat lähestyä kuolemaan liittyviä teemoja turvallisessa ympäristössä. Esimerkiksi jännityksen kaipuu tai puhdas tiedonhalu voivat saada matkailijan matkustamaan synkkänä pidettyyn kohteeseen, mutta myös medialla on suuri vaikutus matkakohteen kiinnostavuuden muodostumisessa. Synkän matkailun kohteet ovatkin pääasiassa vankiloita, kuuluisien henkilöiden kuolinpaikkoja ja hautoja, onnettomuuksien, massamurhien tai teloitusten tapahtumapaikkoja sekä lavastettuun kuolemaan liittyviä kaupallistettuja tapahtumia.2 Kaupallisista synkän turismin muodoista esimerkkinä ovat niin sanotut “kummituskierrokset”, jotka kasvattavat suosiotaan. Suomessa ainakin Porissa järjestetään puolentoista tunnin mittaisia opastettuja kummituskävelyitä.

keskitysleiri
Näin karuissa oloissa keskitysleireille joutuneet asuivat. Kuva: Roosa Hyyrynen.

Synkkä turismi kiinnostaa ihmisiä. Kuitenkin matkailijalla on oltava käsitys paikan historiasta ja kulttuurista, jotta hän voi ymmärtää paikan todellisen merkityksen. Kontekstista irrotettuna synkkää matkailua on mahdotonta ymmärtää, sillä se sijoittuu aina tiettyyn paikkaan ja aikaan. Kulttuurihistorian tuntemusta voidaan käyttää apuna myös synkän matkailun kehityksen ennakoinnissa. Tätä aihetta on pohdittu blogissamme täällä.

Vaikka hautausmaakierrokset ja kansanmurhamuistomerkit eivät saisikaan kaikkia matkustamaan, voi näihin kohteisiin tutustua myös muilla keinoilla. Esimerkiksi suoratoistopalvelu Netflixistä löytyy tällä hetkellä kahdeksanosainen dokumenttisarja Makaaberit matkakohteet, joka kertoo synkän turismin kohteista ympäri maailman. Ja eihän sitä tiedä, vaikka dokumenttia katsoessa syntyisikin halu käydä tutustumassa kohteisiin myös paikan päällä.

Milla Koski-Vähälä, Veera-Juulia Kähärä, Tuulikki Lounaskorpi ja Veera Parviainen

 

Lähteet

1 Hovi, T. (2017). Kulttuurimatkailu. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.), Matkailututkimuksen avainkäsitteet (s. 64–69). Rovaniemi: Lapland University Press.

2 Hovi, T. (2011). Synkkä turismi. Sananjalka, 53(1), 18–195. Haettu 23.3.2020 osoitteesta  https://doi.org/10.30673/sja.86710

3 Lennon, J. & Foley, M. (2000). Dark tourism: The attraction of death and disaster. London: Continuum.

4 Dalton, D. (2015). Dark tourism and crime. London: Routledge.

 

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s