Ihmiset janoavat lisää matkailuelämyksiä, mutta kestääkö ympäristö sitä? // 3.6.2019

Luontomatkailu liittyy vahvasti ympäristökysymyksiin ja ympäristötieteisiin, sillä luonto on monilla matkailualueilla tai -kohteissa yksi suurimmista vetovoimatekijöistä. Erityisesti Lapissa matkailu pohjautuu pitkälti luontoon, sillä neljä eri vuodenaikaa tarjoavat matkailijoille mahdollisuuden päästä kokemaan elämyksiä täysin erilaisissa olosuhteissa. Luonto täytyy ottaa matkailussa huomioon ympäristönä, joka on herkkä ja helposti haavoittuvainen muutoksille. Vastuullisella matkailun suunnittelulla ja kehittämisellä voidaan ylläpitää tai jopa parantaa ympäristön hyvinvointia. Vastuullisesti suunnitellun ja kehitetyn matkailuympäristön avulla pystytäänkin tarjoamaan elämyksiä sekä alueen paikallisille asukkaille että siellä vieraileville matkailijoille. Ympäristönäkökulman lisäksi yhdistän tekstissäni psykologista, sosiologista sekä taloustieteellistä näkökulmaa matkailuelämyksistä.

Juulia 1
Maisemalla on merkittävä rooli matkailuelämystä koettaessa. Kuva: Juulia Tikkanen

Mitä elämykset oikein ovat?

Elämys on ihmisen henkilökohtainen kokemus. Yksi määritelmä elämykselle on yksilöä voimakkaasti koskettava ilmiö, ja sen vaikutus on usein lyhytkestoinen1. Elämyksen ja kokemuksen ero on siinä, että kokemus voi olla positiivinen tai negatiivinen, kun taas elämys on aina positiivinen kokemus2.

Vaikka elämyksellä ei ole yhtä yleispätevää määritelmää, niin sen ajatellaan olevan erityinen kokemus, jolla on kokijalleen jokin myönteinen arvo. Elämysmatkailulla tarkoitetaan matkailua, jonka tavoitteena on elämysten kokeminen. Matkailuelämyksellä taas tarkoitetaan elämystä, joka syntyy jo matkaa suunnitellessa, itse matkan aikana tai matkan jälkeen sitä muisteltaessa.3

Matkailuelämys on merkittävä, positiivinen ja ikimuistoinen kokemus, johon liittyy myös tunne itsensä ylittämisestä. Matkailuelämys voi johtaa matkailijan henkilökohtaiseen kehittymiseen, ja matkalta palattua arki voi näyttäytyä aivan uudella tavalla.4 Matkalla koetut ja opitut asiat voidaan liittää osaksi omaa arkipersoonaa4, mikä voi auttaa ihmisiä näkemään ja kokemaan arkiympäristöään tuoreemmalla katseella kuin ennen matkaa.

Näiden määrittelyjen avulla voidaan puhua erilaisista elämyksen elementeistä, jotka auttavat ymmärtämään elämyskäsitteen laaja-alaisuutta. Niitä ovat elämyksen yksilöllisyys, aitous, tarinallisuus, moniaistisuus, kontrastisuus ja vuorovaikutteisuus.4

Miksi elämyksiä halutaan kokea?

Schulzen elämysyhteiskuntateorian mukaan elämysyhteiskunnan syntyessä ihmiset kaipaavat tavaroiden ja palveluiden lisäksi enemmän emotionaalista tyydytystä itselleen3. Tämä on lisännyt osaltaan tarvetta elämysten tuotteistamiselle. Kun ihmisten perustarpeet ovat tyydytettyjä, niin he haluavat vielä jotakin perusasioista poikkeavaa enemmän, mikä tarkoittaa yleensä elämyksiä.

Matkailijat ovat valmiita maksamaan elämyksistään, sillä esimerkiksi Lappiin matkustaessaan matkailijat haluavat kokea kaiken sen, mitä paikan päällä matkakohteessa on mahdollista kokea. He ajattelevat matkansa olevan ainoa tilaisuus kokea se kaikki, mitä Lappi voi ympäristöllään tarjota. Tämä ajattelutapa lisää entistä enemmän kuluttamista, koska tietoisuus siitä, että kohteeseen ei tule enää välttämättä palattua uudestaan, saa ihmiset kuluttamaan vielä enemmän.

Juulia 2
Elämyksiä hakeva matkailija hakeutuu ympäristöön, jossa elämykset mahdollistuvat. Kuva: Juulia Tikkanen

Elämykset kuormittavat ympäristöä

Elämyksiä tuotteistetaan matkailijoille erityisesti ohjelmapalveluyritysten toimesta. Muun muassa erilaiset safarit, niin eläin- kuin konevoimin tapahtuvat, ovat suosittuja aktiviteetteja matkailijoiden keskuudessa. Safareiden avulla koetut elämykset antavat matkailijoille jotakin sellaista arkielämästä poikkeavaa, josta he ovat valmiita maksamaan. Esimerkiksi safareilla käytettävät moottorikelkat aiheuttavat ympäristölle melu- ja hajupäästöjä, joiden lisäksi ne vaikuttavat kasvillisuuden, eläimistön, maaperän ja vesistöjen hyvinvointiin5. Tämä lisää keskustelua matkailuelämysten ekologisuudesta. Safariyrittäjien pitäisi löytää ekologisia ratkaisuja harjoittamilleen safareille, sillä sen lisäksi, että ihmisten tietoisuus ekologisista valinnoista kasvaa, ympäristö ei kestä lähitulevaisuudessa Lapin matkailijamääriä, jos samankaltainen tahti jatkuu.

Elämykset kuormittavat ympäristöä etenkin Lapissa, mutta myös muissa matkakohteissa ja -alueilla, joiden ympäristö on herkkä muutoksille. Luonnon kulutuskestävyys eli fyysinen kantokyky tai tallauksen sietokyky (trampling tolerance) on alhaisinta heikosti kulutusta kestävien maalajien ja kasvilajien alueilla. Tallauksen epäsuora vaikutus ilmenee mekaanisena rasituksena kasvillisuuteen ja tätä tapahtuu mm. laskettelurinteissä, latu-urilla, moottorikelkkaurilla, polkureiteillä sekä matkailukeskusten ja nähtävyyksien läheisyydessä.5 Tallauksesta kärsineillä alueilla matkailijoiden vierailua voidaan rajoittaa, jolloin ympäristön ja luonnon hyvinvointia voidaan parantaa. Esimerkiksi Espanjan luonnonpuistoissa tietyille reiteille täytyy anoa pääsylupa ennakkoon, sillä vierailijoita päästetään sisään vain n. 20-25 päivässä. Luvasta maksetaan pieni maksu, ja perusteena maksulle on alueen luonnonsuojelu. Tämä on hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, miten vastuullista ja kestävää matkailualueiden suunnittelua voidaan toteuttaa.

Vaikka matkailun avulla voidaan saada aikaan hyviä muutoksia ja ratkaisuja paremmin voivaan ympäristöön, niin sen avulla voidaan myös tuhota alueen ympäristöä peruuttamattomasti. Kyse on pitkälti siitä, mitä yritykset ja muut organisaatiot ovat valmiita tekemään ympäristön hyvinvoinnin parantamiseksi ja ylläpitämiseksi, sekä siitä, miten matkailijat ovat asennoituneet palveluiden ja elämyksien kuluttamiseen matkallaan. Ympäristötieteiden hyödyntäminen on olennaisessa roolissa, kun mietitään vastuullista matkailun suunnittelua ja kehittämistä. Eri sidosryhmien intressit tulisi sovittaa ympäristölle suotuisaan malliin. Ympäristön resursseja ei voi kuluttaa loputtomiin, sillä mitä resursseja me sitten tulevaisuudessa käytämme?

Juulia Tikkanen

LÄHTEET

1. Manninen, S. (2014). Elämyspalvelun tuottaminen Alman kammarissa. Opinnäytetyö. Kajaanin ammattikorkeakoulu, matkailu-, ravitsemis- ja koulutusala. Haettu 15.05.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/84596/Manninen_Sanna.pdf?sequence=1&isAllowed=y
2. Grönroos, C. (2009). Palvelujen johtaminen ja markkinointi (3. painos). Juva: WSOY.
3. Lüthje, M. & Tarssanen, S. (2013). Matkailuelämysten tuottaminen ja kuluttaminen. Teoksessa S. Veijola (toim.), Matkailututkimuksen lukukirja (s. 60-72). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
4. Tarssanen, S. (2005). Elämystuottajan käsikirja (2. painos). Rovaniemi: Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus (LEO).
5. Hemmi, J. (2005). Matkailu, ympäristö, luonto: Osa 1. Sotkamo: Suomen pienkustantajat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s