Lähiruokaa jo kauan aikaa // 13.6.2018

silakka2
Helsingin silakkamarkkinat, 2013. Kuvasta kiitos Ilkka Jukaraiselle.

 

Mistä matkakohteen arvo syntyy, jos kohde ei ole pysyvä, vaan ilmaantuu paikalle kerran vuodessa? Mikä pientuottajien vuotuisissa markkinoissa kiinnostaa lähiseudun asukkaita? Onko syynä jokin uusi innovaatio tai hyvin suunnitellut toripöydät? Kulttuurihistoriallinen tutkimus voi etsiä näihin kysymyksiin vastauksia.

Alankomaissa tehdyn tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka asuvat lähimpänä kotiseutunsa matkailukohdetta, ovat vähiten kiinnostuneita vierailemaan paikalla1. Lähikohteiden suosio riippuu mielestäni paljon siitä, miten kotimaanmatkailusta tehdään kiehtovaa myös paikallisille kävijöille. Ruokatapahtuma on usein hyvä esimerkki matkakohteesta, joka kiehtoo sekä ulkomaalaista turistia että kotimaanmatkailijaa. Jokainen vierailu on sekä tuttu että uusi, sillä kohde elää niin järjestäjien kuin toisten vieraidenkin mukana.

 

Maalaismarkkinat vahvistavat kotiseutuylpeyttä

Ruokatapahtumista on tullut iso osa matkailua niin kansainvälisesti kuin paikallisestikin, ja niitä löytyy moneen lähtöön. Ruokamatkailua voivat olla esimerkiksi viininmaistajaiset, kaupunkilomien ravintolakierrokset, yöpyminen omia tuotteitaan tarjoavalla maatilalla tai vierailut erilaisilla toreilla, joissa ruoka on pääasia ja kävijäkunta kirjavaa.

Ruokatapahtumien historian voi helposti kytkeä maatalouden vuodenkierron markkinoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi elonkorjuu- ja joulumarkkinat. Kauempaa menneisyydestä voi löytää myös uskonnollisia yhteyksiä, esimerkiksi antiikin Rooman Bacchus-jumalan kunniaksi järjestetyt juhlat tai muut ruokauhrit. Markkinoiden ja ruokatapahtumien tarkoitus on ollut kasvattaa paikallisten yhtenäisyyden tunnetta ja tarjota poispääsy arjesta. Nykyään niiden tarkoitus on ennen kaikkea saada markkinapaikka erottumaan omilla tuotteillaan ja muodostaa uusia kulttuurisia merkityksiä.2 Paikallisuudella tahdotaan erottua joukosta: karjalanpiirakan ja fetajuuston lisäksi myös esimerkiksi cornwallinpasteija on EU:n tunnustama nimisuojatuote3.

 

Mystiikka kiehtoo kaupunkilaisia

Kaupungistumisen jälkeen maaseudun tuotteet ovat tarjonneet myös kokemuksia jostakin erilaisesta ja tuntemattomasta. Erilaiset mausteet, yrtit ja värjäyskasvit olivat aiemmin osa ihmisten arkea, mutta 1700-luvulta alkaen niiden merkitys eurooppalaisessa kirjallisuudessa ja kulttuurissa muuttui. Vanhat hyötykasvit liitettiin taikuuteen ja noitiin, kun niiden merkitys arjessa väheni.4

Tätä yhteyttä voi hyödyntää ruokamatkailussa edelleen: esimerkiksi Annalan huvila Helsingissä muuttuu syksyisin kekrijuhlien pitopaikaksi, ja huvilan mailla on niin kynttilöitä kuin perinneleikkejäkin. Kekri on vanha suomalainen elonkorjuun ja vuoden päättymisen juhla, joka on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Mukana tapahtumaa ovat järjestämässä sekä alueen asukastoimikunta että Annalassa toimiva Hyötykasviyhdistys, joka tarjoaa ruokaa ja puutarhaopastuksia kekrivieraille.5

Noituus terminä ei välttämättä myy suurelle yleisölle, mutta turistin tavoitteleman elämyksen takana on silti samankaltainen ajatus jonkin “salaisen” tiedon löytämisestä – oli se sitten uutta tai vanhaa. Matkailijat hakevat yllätyksiä, autenttisuutta sekä yhä kasvavissa määrin ekologisuutta. Se tekee luomu-, perinne- ja lähiruuasta hyviä tuotteita tämän hetken matkailussa.

 

20911006972_35e1cc6648_o
Helsingin Silakkamarkkinat 1927, kuvasta kiitos Museoviraston kuvakokoelmat

Mistä vuosisatojen suosio syntyy?

Stadin Silakkamarkkinat ovat “Helsingin vanhin perinnetapahtuma” ja erityisesti pienten suomalaisten kalastusyrittäjien tilaisuus myydä tuotteitaan. Tapahtuma sai alkunsa kuninkaallisella luvalla järjestetyistä syysmarkkinoista vuonna 1743.6 Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingin vanhimmaksi joulutoriksi kehuttu Tuomaan markkinat on järjestetty vasta vuodesta 19947. Ruokatapahtuman kiinnostavuus ei siis välttämättä vaadi uusia keksintöjä tai vuodenajan mukaista juhlateemaa, vaan vierailun mielekkyys voi syntyä myös tapahtuman historiallisesta arvosta. Silakkamarkkinat paistattelevat yhä helsinkiläisten suosiossa.

Silakkamarkkinoissa yhdistyvät tehokkaasti historia ja nykyaika. Tarjolla olevat tuotteet tulevat rannikkokuntien kalastajilta (mm. Inkoo, Merikarvia, Kotka, Turku ja Helsinki) kuten syysmarkkinoiden alkuvuosista lähtien on ollut tapana, ja silakka on hyvin perinteinen suomalainen kalalaji. Samalla uudet ruokatuotteet ovat moderneja, monipuolisia ja yllättäviä, ja tapahtuman nettisivuilla on annettu viime vuosina erityishuomiota myös ekologiselle kestävyydelle8. Ohjelmaan kuuluu myös kilpailuja, esityksiä sekä tiedotusta kalastuksesta ja Itämerestä. Silakkamarkkinoiden nykyinen muoto täsmää hyvin siihen, mitä lähi- ja ruokamatkailulta toivotaan, sillä se sekä tukee paikalliskulttuuria, piristää arkea että uudistaa perinteitä.

 

Tsaarinajan Helsinki tai Viaporin vieraat?

Pitkät perinteet näkyvät Silakkamarkkinoiden nykyhetkessä trendikkäänä lähiruokana, ja niitä voidaan hyödyntää tapahtuman kehittämisessä hyvin myös tulevaisuudessa. Historian kerrokset vaikuttavat nykypäivään. Olen itsekin vieraillut markkinoilla jokusen ala-asteen luokkaretken nimissä. On kiinnostavaa nähdä, miten tapahtuma tulevaisuudessa kehittyy, sillä mahdollisuuksia löytyy kyllä. Vaikka perinteet voi nähdä jarruttavana tekijänä, Silakkamarkkinat on ikänsä puolesta myös etuasemassa.

Toisin kuin nuoriin ja sesonkiriippuvaisiin Tuomaan markkinoihin joulukoristeineen, Stadin silakkamarkkinoihin voisi helposti lisätä ympäristötietoutta ja ajatuksia tulevaisuuden kalastuksesta. Mukaan mahtuisi varmasti myös erilaisilta keskiaikamarkkinoilta ja kotiseutumuseoista tuttua historianelävöittämistä. Varsinkin lapsiperheitä voisi kiinnostaa, miltä 1700-luvun markkinavieraat näyttivät tai millaisia silakkaruokia 1800-luvulla syötiin. Se toisi kulttuurihistorian näkyväksi osaksi tapahtumaa.

 

Jasmin Vanha-Majamaa

 

Lähteet

1 Jeuring, J. & Haartsen, T. (2016). The challenge of proximity: The (un)attractiveness of near-home tourism destinations. Tourism Geographies, 19(1), 118‒141. DOI: 10.1080/14616688.2016.1175024

2 Hall, C.M. & Sharples, L. (2008). Food and wine festivals and events around the world. Lontoo: Routledge. (e-kirja)

3 About the pasty | The Cornish Pasty Society. Haettu 9.6.2018 osoitteesta http://www.cornishpastyassociation.co.uk/about-the-pasty/

4 Heimdahl, J. (2018). Häxor och magi: Magiskt örtbruk från järnålder till medeltid. Tukholma, Historiska Museet, luentotallenne. Haettu 24.5.2018 osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=FXvSBWvHisc

5 Kekrijuhla – Artova. (2017). Haettu 9.6.2018 osoitteesta http://artova.fi/tapahtumat/kekrijuhla

6 Stadin Silakkamarkkinat. Lainattu 31.5.2018 osoitteesta http://stadinsilakkamarkkinat.fi/

7 Ojanen, L. (2013). Talvitapahtuman kehittäminen – Case: Helsingin Tuomaan markkinat. Opinnäytetyö, Mikkelin ammattikorkeakoulu, matkailun koulutusohjelma. Haettu 31.5.2018 osoitteesta http://www.theseus.fi/handle/10024/60882

8 Stadin Silakkamarkkinat – Ympäristö. Haettu 4.6.2018 osoitteesta http://stadinsilakkamarkkinat.fi/fi/ymparisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s