Kulttuurihistorioitsijaa kiinnostaa, kuinka ihmiset vaikuttavat oman aikakautensa tapahtumiin ja kuinka menneisyyden tapahtumat vaikuttavat nykypäivään. Näkökulman voi kiteyttää sanoihin “ihmisen teot ajassa”. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen kohteena voi hyvin olla yksittäinen ihminen tai pieni yhteisö, mutta heidän elämästään jääneiden esineiden ja merkintöjen kautta voidaan ymmärtää sekä kyseisen aikakauden suurempaa kuvaa että sen suhdetta nykypäivään.
Kulttuurihistorian kysymyksiä voi ratkoa matkailuun liittyvän lähdeaineiston kautta. Samalla historiantuntemus voi auttaa matkailun kehittämisessä. Matkailun laajuus ja matkakohteiden valinta kertovat paljon aikalaisten varallisuudesta, liikkuvuudesta ja alueiden senhetkisistä poliittisista jännitteistä. Kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa matkailu voi siis olla sekä lähde että kohde. Tutkimalla matkailun, pakolaisuuden, monikulttuurisuuden ja matkailijoiden itsensä historiaa voidaan saada uusia näkökulmia nykyaikaiseen vieraanvaraisuuteen.1
Matkapäiväkirjat, -oppaat ja -valokuvat sekä muistitieto voivat avata uusia näkökulmia historiallisiin kysymyksiin. Matkamuistojen ja -kertomusten yleistyminen 1800-luvulla voi kertoa esimerkiksi vaurastuvasta keskiluokasta ja niihin tallennetut asenteet aikansa politiikasta. Kulttuurihistoriallinen aineisto voi antaa vastauksia myös tämän päivän matkailun kysymyksiin, esimerkiksi kuinka jotain tiettyä matkakohdetta tulisi kehittää.
Matkakohteiden suunnittelussa ja kehittämisessä kulttuurihistoriallinen tutkimus on tärkeää, erityisesti kulttuurisen ja ekologisen vastuullisuuden turvaamiseksi. Ajan kuluessa erilaisiin kohteisiin ja niitä ympäröiviin paikkoihin syntyy paikallisten mielissä epävirallisia, muistitiedon varassa siirtyviä merkityksiä. Nämä voivat helposti jäädä matkailutoimijoilta huomaamatta. Sen sijaan, että esimerkiksi uusi hotelli, ravintola tai venevuokraamo rakennettaisiin kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteen päälle, matkakohde voisi käyttää jo olemassa olevia merkityksiä toimintansa ja markkinoinnin innoittajana. Kulttuurihistoria pyrkii löytämään yhteyden ajan eri kerrosten välillä, siis myös nykyisten ja tulevien toimintatapojen. Siksi se voi olla hyödyllinen työkalu matkailun ennakoivassa tuotekehityksessä.2
Tässä muutama kehittelemämme esimerkkikysymys, joilla matkailua voisi tutkia kulttuurihistorian kautta:
Miten työ hotellin vastaanottovirkailijana Lapissa muuttui 1920-, 1960- ja 1990-luvuilla?
Miten kansainväliset matkailijat kirjoittivat pohjoismaisista luontokohteista 1800-luvun lopulla?
Mikä merkitys Helsingin Senaatintorin Aleksanteri II:n patsaalla on ollut nähtävyytenä ja osana paikallisten mielikuvia?
Millaisina turistit kuvataan 1800-luvun Wienin viihteessä ja pilapiirroksissa?
Kuinka myytävät tuotteet ja kävijäkunta ovat muuttuneet Helsingin silakkamarkkinoilla 70- ja 80-luvuilla, ja miksi?
Matkailua voidaan myös käyttää rahoittamaan kulttuurihistoriallista tutkimusta ja kulttuurien säilymistä. Esimerkkinä Saamelaismuseosäätiön ylläpitämä Siida, joka nostaa esiin saamelaiskulttuurin ja sen historian suurempaan tietoisuuteen ja arvostukseen. Museon tuotto menee säätiölle ja näin ollen kulttuuriperinnön säilyttämiseen.3 Tällöin kulttuurihistoria ja matkailu muodostavat siis eräänlaisen symbioosin, jossa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan.
Useimmiten kulttuurihistoria on osa humanistista tiedekuntaa, mutta se sopii hyvin myös yhteiskuntatieteiden rinnalle, kuten Lapin yliopistossa. Kansainvälisen tutkimuksen lisäksi kulttuurihistoriassa tutkimusta on tehty myös Suomessa matkailullisten lähteiden avulla. Esimerkiksi voi nostaa Abd al-Walin, eli Georg August Wallinin, kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkinnät 1800-luvun puolivälistä. Niiden avulla on saatu paljon selville paitsi romantiikan ajan eurooppalaisesta maailmankuvasta, myös Arabian niemimaan heimoista.4
Milla Frilander, Pirkko Talus & Jasmin Vanha-Majamaa
LÄHTEET
1 Ollila, A. & Saarelainen, J. (2013). Euroopassa, sen rajoilla ja ulkopuolella. Teoksessa A. Ollila & J. Saarelainen (toim.) Kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus, kansainvälisyys – Kulttuurihistoriallisia näkökulmia (s. 9–27). Turku: Turun yliopisto.
2 Haanpää, M., García-Rosell, J.-C. & Kyyrä, S. (2015). Ennakoiva tuotekehitys matkailussa. Teoksessa S. Veijola (toim.), Matkailututkimuksen lukukirja (s.102–129). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
3 Siida – Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon. Haettu 21.3.2018 osoitteesta http://www.siida.fi/
4 Öhrnberg, K. (1998). Wallin, Georg August. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Haettu 5.4.2018 osoitteesta https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3679
Matkailevat tutkijat 
3 Comments