Metsätieteet tutkivat metsää, metsätaloutta sekä metsien merkitystä yhteiskunnassamme1. Metsätieteen tavoitteena on edistää metsien käyttöä kestävästi niin ekologisesti, taloudellisesti kuin myös sosiaalisesti2. Se on soveltavaa tiedettä, jossa hyödynnetään luonnontieteitä, kauppatieteitä, humanistisia tieteitä sekä tekniikan alaa1. Myös matkailu ja metsien virkistyskäyttö kuuluvat metsätieteiden tutkimuskohteisiin.
Metsätieteet ovat hyvin monitieteisiä ja esimerkiksi talouden osalta ne linkittyvät vahvasti monikäyttömetsien suunnitteluun. Monikäyttömetsällä tarkoitetaan valtion metsiä, joita on mahdollista käyttää moneen eri tarkoitukseen, kuten, esim. matkailun sekä metsätalouden tarpeisiin.3 Monikäyttömetsät ovat suuressa roolissa matkailullista maankäyttöä ajatellen, sillä esimerkiksi erilaiset safarit tapahtuvat usein valtion monikäyttömetsissä, kun taas suojelualueilla esimerkiksi moottorikelkkailu on usein kielletty.
Kuva: Katariina Lehtonen, 2015
Metsätieteet ja matkailu punoutuvat yhteen konkreettisesti jo metsien käytön suunnittelutyössä. Tästä esimerkkinä toimii valtion omistama Metsähallitus ja sen tekemät luonnonvarasuunnitelmat sekä muut eri tasoiset metsien käyttöön liittyvät suunnitelmat eri alueilla. Kaikkien näiden suunnitelmien apuna käytetään metsätieteitä. Metsähallitus on Suomen suurin yksittäinen virkistys- ja luontomatkailupalveluiden tuottaja4. Seuraavaksi esittelemme lyhyesti näitä eri suunnitelmia:
Luonnonvarasuunnitelma
Luonnonvarasuunnitelma laaditaan yhdessä kaikkien alueella toimivien, kuten matkailutoimijoiden ja paikallisten asukkaiden, kanssa pyrkien alueen monikäyttöön. Se on valtion alueiden kestävän käytön suunnittelua, joka uusitaan viiden vuoden välein. Luonnonvarasuunnitelma antaa yleiset linjaukset alue-ekologiselle suunnittelulle.5
Alue-ekologinen suunnitelma
Tämän suunnitelman avulla sovitetaan yhteen alueen ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset sekä kulttuuriset arvot. Alue-ekologisen suunnittelun tavoite on metsien monimuotoisuuden säilyttäminen sekä metsien monikäytön ja luontaiselinkeinojen harjoittaminen. Metsähallitus on käyttänyt alue-ekologista suunnittelua jo 20 vuotta.5
Erityisaluesuunnitelma
Matkailulle tärkeillä alueilla luonnonvarasuunnitelmaan määritellään kohteet ja alueet, joiden metsien käsittely suunnitellaan erityisaluesuunnitteluna6. Kuten edellä mainitsimme, metsätieteiden tavoite on edistää metsien käyttöä kestävästi, myös metsätalouden ulkopuolella. Erityisaluesuunnittelun alueilla on yleensä jokin muu päämaankäyttömuoto kuin metsätalous. Usein alueilla on kuitenkin monenlaista päällekkäistä maankäyttöä, minkä vuoksi on tärkeää laatia alueen käyttöä koskeva kokonaissuunnitelma. Matkailun kannalta erityisaluesuunnittelu on tarpeellista etenkin alueilla, joissa on tehty käyttöoikeussopimuksia luontomatkailuyrittäjien kanssa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi safareita ja muita reittejä. Erityisaluesuunnittelu on käytännössä hakkuiden pitkän ajan suunnittelua, ja siksi on tärkeää osallistaa myös matkailuyrittäjät suunnittelutyöhön.7
Kuva: Sofia Ahvenainen, 2017
Metsätieteet näkyvät konkreettisesti matkailussa erityisesti näissä valtion metsien eritasoisissa suunnitelmissa. Erityisesti matkailun maankäytön kannalta metsätieteet ovat suuressa roolissa, sillä matkailun ekologiset vaikutukset ovat suuret, ja ne tulee huomioida metsien käyttöä suunniteltaessa. Yksityismetsien ja matkailuyrittäjien yhteistyö ei yllä aivan samalle tasolle kuin valtion metsissä eivätkä metsien käyttösuunnitelmat ja sopimukset yksityisissä metsissä ota huomioon matkailua aivan yhtä hyvin. Seuraavissa teksteissä avaamme maisemasuunnittelun merkitystä matkailun kannalta sekä pureudumme suunnittelutyöhön vielä enemmän.
Katariina Lehtonen, Sofia Ahvenainen
Lähteet
1. Metsätieteiden osasto. Haettu 27.3.2018 osoitteesta http://www.uef.fi/web/forest/forest-home
2. Metsätieteiden laitos. Haettu 27.3.2018 osoitteesta http://www.helsinki.fi/metsatieteet/
3. Monikäyttömetsät ja matkailu. (2018). Haettu 27.3.2018 osoitteesta http://www.metsa.fi/matkailu_monkayttometsissa
4. Raitio, K. & Rannikko, P. (2006). Metsien käyttö ja sosiaalinen kestävyys: Metsähallituksen roolin muuttuminen Lieksassa. Metsätieteen aikakauskirja, 2/2006, 271–292. Haettu 27.3.2018 osoitteesta http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff06/ff062271.pdf
5. Alue-ekologinen suunnittelu. (2016). Haettu 27.3.2018 osoitteesta http://www.metsa.fi/alue-ekologinen-suunnittelu
6. Onnela, M. (2014). Luoston matkailualueen erityisaluesuunnitelma rajoitetun metsätalouskäytön valtion maille. Opinnäytetyö, metsätalousinsinööri AMK. Lapin amk, Luonnonvara- ja ympäristöala, Metsätalous. Haettu 27.3.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/78026/Onnela_Matti.pdf?sequence=1
7. Karvonen, L. (2011). Luonnonvarojen käytön suunnittelujärjestelmät. Teoksessa: Päivinen, J., Björkqvist, N., Karvonen, L., Kaukonen, M., Korhonen, K-M., Kuokkanen, P., Lehtonen, H. & Tolonen, A. (toim.), Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas (s. 19–28). (Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 67.) Haettu 27.3.2018 osoitteesta https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mt/ymparistoopas2011.pdf
Matkailevat tutkijat 