Olimme matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijolan kurssilla. Kurssiin kuului kolmen hengen ryhmätyö. Ryhmämme sai tehtäväksi vapaavalintaisen vaihtoehtoisen ennestään tuotteistamattoman opastuskierroksen järjestämisen. Mietimme, löytyykö kaupungista jotain, mikä on kaikkien näkyvillä mutta jää ilman huomiota jokapäiväisessä elämässämme. Usko tai älä, kyllä löytyi! Näistä lähtökohdista loimme vaihtoehtoisen kävelyreitin, jonka voi suorittaa ilman oppaitakin.
Värväsimme kolme ulkomaalaista matkailijaa testaamaan ideaamme ja rakensimme reitin googlaamalla suomeksi paikallisten monumenttien sijainnit ja historian. Monumenttien sijainneista muodostui sitten matkailureitti ja tiivis matkailutiedote. Valmisteluiden jälkeen lähetimme matkailijat reitille kartan kanssa ja seurasimme perässä nähdäksemme mitä tapahtuu. Tarkoituksenamme ei ollut isännöidä reittiä vaan myötäelää se yhdessä matkailijoiden kanssa. Siksi emme ohjailleet reitin kulkua muutamaa pyydettyä suuntavinkkiä lukuun ottamatta.
Matkailijat pistivät pian merkille, että Rovaniemen keskustan patsaat liittyvät lähinnä sota-aikaan, Rovaniemen jälleenrakennukseen ja poroihin. Monumentit herättivät kuitenkin sekalaisia tunteita ja reaktioita. Esimerkiksi jälleenrakentamisen ajasta kertovat Fenix-lintu herätti huvittuneisuutta, sillä se näyttäytyi matkailijoille valaana. Totta puhuen Fenix-patsas ei näytä linnulta eikä kerro mitään Rovaniemen historiasta, jos ei tiedä, mitä Rovaniemelle tapahtui Lapin sodan aikana. Kyseinen informaation puute on menetettyä potentiaalia. Patsas herätti kiinnostusta vasta, kun sen tarina kerrottiin. Edes paikalliset eivät välttämättä tiedä kyseisen patsaan tarinaa.
Kierroksen seuraava kohde, Lapin luonnosta kertova “Äiti-Lappi” herätti kunnioitusta sekä ihmettelyä – kun patsaan nimi ja tarina kerrottiin. Tilanne oli siis sama kuin Fenix-patsaan kohdalla sillä erotuksella, että matkailijat näkivät monumentissa palan Lapin kulttuurihistoriaa muun kuin sodan ja perinteisen turismin kautta. Ilman etukäteen tehtyä tiedon etsimistä patsaasta ei olisi voinut päätellä mitään. Sieltä jatkoimme tätä toistaiseksi silmiä avaavaa matkaamme.
Kirjaston lähellä vastaamme tuli poroa esittävä taideteos. Matkailijat pysähtyivät ottamaan siitä kuvia. Tällä kertaa kohde ymmärrettiin välittömästi. Poro on kuuluisa ja hyvin markkinoitu eläin. Monumenttikierroksemme auttoi meitä huomaamaan, että Rovaniemeä markkinoidaan pelkistäen. Kaupungissa on paljon nähtävyyksiä, joiden kulttuurihistoriallista arvoa ei ymmärretä eikä niitä siksi tarjota nähtäviksi.
Kierroksen lopussa menimme Kalotinlinnaan kahville pohtiaksemme tehtävämme tuloksia. Keräsimme samalla kierrokselle osallistuneilta matkailijoilta palautetta. He olivat innoissaan kierroksen matkailukohteista mutta huomauttivat, ettei monumentteja olisi huomannut ilman etukäteen antamaamme tiedotetta. Saamastamme palautteesta kävi ilmi, että Rovaniemellä on muutakin mielenkiintoista kuin sen yleisimmät matkailuvaltit. Rovaniemi ei kuitenkaan tällä hetkellä tarjoa matkailijoille helposti tavoiteltavia keinoja nähdä kaupungin pinnan alle.
Mitä tilanteelle voisi siis tehdä? Yksinkertaisella kännykkäapplikaatiolla tai esimerkiksi Rovaniemen tietopisteessä saatavilla olevilla kartoilla matkailukohteiden tarjontaa voisi laajentaa. Rovaniemelle ja muuallekin Lappiin voisi luoda tietoiskulla varustettuja reittejä, jotka eivät välttämättä vaadi opastusta. Opastettujakin reittejä voisi kuitenkin järjestää opastettujen kierroksien lisäksi vahvistamaan Rovaniemen kulttuurimatkailun tarjontaa. Lisäksi vähemmän tunnettujen nähtävyyksien viereen voisi sijoittaa kaupungin kulttuurihistoriasta eri kielillä kertovia kylttejä. Rovaniemellä on paljon olemassa olevaa kulttuuria, jonka hyödyntäminen ei vaadi suurta taloudellista panosta. Vaihtoehtoiset matkailuvaltit tulee kuitenkin tiedostaa ennen kuin niitä voi hyödyntää.
Elisabetta Bozzetti, Janne Honkasilta, Katharina Kendzia
Matkailevat tutkijat 