Matkailun etiikan ja moraalin tutkimuksen tie on pitkä ja kivinen. Matkailututkimuksessa puhutaan etenkin nykyään paljon matkailun eettisyydestä ja vaikutuksista, ja näissä yhteyksissä esiintyy lähes aina käsitteet vastuullisesta ja kestävästä matkailusta. Kuitenkin avointa, filosofista keskustelua matkailun etiikasta ja moraalista on käyty vain vähän. Tämä johtuu pitkälti siitä, että keskusteluun tarvitaan tutkimustuloksia ja näin ollen tiedettä, eikä tieteen ja filosofian suhde ole ihan mutkaton.1
Tieteen keinoin ei voida vastata kaikkiin elämän suuriin kysymyksiin. Tiede ei pysty arvioimaan, mikä on oikein ja väärin tai miten ihmisten tulisi toisiaan kohdella.1 Joidenkin näkemysten mukaan tiede tuskin voi edes ottaa kantaa etiikkaan.2 Koska etiikka on moraalifilosofiaa, voidaan tässä yhteydessä pohtia myös tieteen suhdetta moraaliin. Ovatko moraali ja tiede edes yhteydessä toisiinsa? On olemassa tieteen etiikkaa ja tieteenfilosofiaa mutta voiko etiikan tai yleisesti filosofian tiedettä olla?
Matkailua tutkitaan monien eri tieteenalojen, kuten taloustieteen, antropologian, sosiologian, psykologian sekä maantieteen keinoin. Osassa näistä on tehty tutkimusta myös matkailun etiikasta ja moraalista, mutta joillekin tieteenaloille aihe on ollut hyvin haastava. Esimerkiksi liiketalouden suhde moraaliin voi kohdata vaikeuksia matkailun piirissä: kaikessa kaupankäynnissä ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana pyrkiä saamaan itselleen mahdollisimman suuri rahallinen hyöty, ja tämän kaltaisissa tilanteissa kohdataan usein eettisiä ongelmia. Liiketalouden ja matkailun yhteydessä puhutaan paljon esimerkiksi vastuullisesta yritystoiminnasta, mutta moraalia ei tämänkään käsitteen yhteydessä juurikaan korosteta.1 Samoin voidaan muidenkin tieteenalojen suhdetta moraaliin tutkailla tarkemmin ja todeta, että aika lailla kaikki tieteellinen tutkimus kohtaa jonkinlaisia haasteita, kun tutkimuksen kohteena on moraali.
David Fennell3 selittää eettisyyden suhteellisen vähäistä tutkimusta matkailun piirissä sillä, että matkailulla on paljon negatiivisia vaikutuksia, mutta toisaalta koko matkailuilmiön pohjalla voidaan kiistatta katsoa olevan vahvoja hedonistisia arvoja. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että koska matkailusta haetaan mielihyvää ja nautintoa, ihmiset, niin matkailijat kuin tutkijatkin, toisinaan haluavat myös sulkea silmiään matkailun eettisiltä ongelmilta. Jos matkailu perustuu siihen, että ihmiset pääsevät liikkumaan uusiin paikkoihin uudenlaisten kokemusten, elämysten ja nautintojen perässä, on tietyssä määrin hyväksyttävä se tosiasia, että tällainen toiminta aiheuttaa myös negatiivisia vaikutuksia. Kuitenkin tässä yhteydessä ajatus: ”Se, mitä ei tiedä, ei satuta”, herättää kysymyksiä moraalisuudestaan.
Matkailun etiikan ja moraalin tutkimuksessa riittää siis vielä työsarkaa, ja etenkin filosofinen keskustelu näiden aiheiden ympärillä on aina paikallaan. Eettisiä ongelmia matkailusta ei voida koskaan kokonaan poistaa, mutta parannettavaa varmasti löytyy monestakin kohtaa. Tutkimusta ja keskustelua siis tarvitaan. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että matkailijan on aina tarkoitus jollain tavalla hyötyä matkastaan ja toisen hyöty voi olla toiselta pois. Matkailu vaikuttaa – niin negatiivisesti kuin onneksi myös positiivisesti, ja etiikka ja moraali ovat tarpeen, jotteivat matkailun negatiiviset vaikutukset karkaa käsistä.
Jemina Petroff
Lähteet:
1 Caton, K. (2012). Taking the moral turn in tourism studies. Annals of Tourism Research, 39, 1906–1928.
2 Airaksinen, T. (1987). Moraalifilosofia. Juva: WSOY.
3 Fennell, D. (2009). Ethics and tourism. Teoksessa J. Tribe (toim.), Philosophical issues in tourism. (s. 211–226.) Bristol: Channel View Publications.
Kuvat: Jemina Petroffin henkilökohtainen arkisto
Matkailevat tutkijat 