Oikeudenmukaisen ja vastuullisen matkailun kehittäminen kohtaa aina ongelmia. Nämä ongelmat tiivistyvät ehkä parhaiten arktisten alueiden matkailun ympärille. Arktisten alueiden ympäristölliset haasteet ovat varmaan kaikille tuttuja: ilmaston lämpenemisen ja jäätiköiden sulamisen vuoksi napa-alueet ovat jatkuvassa muutoksessa. Tämä tuo alueiden matkailuunkin tietynlaisia vivahteita – matkailun kasvun kannalta jopa positiivisiakin sellaisia, jos matkailijoille markkinoidaan napa-alueiden ainutlaatuiseen luontoon liittyen ajatusta ”Näe, vielä kun voit”.1 Matkailun kasvulla ei arktisilla alueilla ole välttämättä aina kovin hyviä vaikutuksia, etenkään, jos alueen paikallisasukkaat jätetään huomiotta ja täysin vaille vaikutusvaltaa koskien heidän elinympäristönsä käyttöä matkailussa.
Bryan Grimwood on tehnyt tutkimusta Pohjois-Kanadan Nunavutissa sijaitsevan Thelon-joen ja Baker Lake -järven kanoottimatkailusta. Alueella asuu paikallista alkuperäiskansaa, inuiitteja, joille joki ja sen ympäristö ovat tärkeää kalastus- ja metsästysaluetta. Matkailijoille aluetta kuitenkin esitellään koskemattomana ja asumattomana seutuna, ja historiallista tuntua tarinaan saadaan kertomalla, että Thelon-joen ympäristöstä voidaan yhä löytää merkkejä muinaisten asukkaiden elämäntavoista ja kulttuurista.1 Käytännössä siis matkailu tällä alueella sivuuttaa sen tosiasian, että Thelon-joen ja Baker Lake -järven ympärillä asuu yhä inuiittiyhteisö, jonka tarpeita ja oikeuksia ei matkailun kehittämisessä huomioida.
Matkailun viisiasteinen vastuullisuus käsittää sosiaalisen, kulttuurisen, taloudellisen, ekologisen ja poliittisen vastuullisuuden ulottuvuudet. Sosiaalinen vastuullisuus tarkoittaa sitä, että matkailun hyödyt jaetaan mahdollisimman tasapuolisesti matkailun kaikkien osapuolten kesken. Kulttuurisesti vastuullinen matkailu taas kunnioittaa matkailualueen paikallista kulttuuria ja pyrkii lisäämään matkailijoiden tietoisuutta siitä.2 Nunavutissa tapahtuvassa kanoottimatkailussa rikotaan selvästi ainakin näiden vastuullisuuden ulottuvuuksien periaatteita. Silloin, kun vastuullista toimintaa ei matkailussa pyritä kannattamaan, törmätään yleensä moraalisiin ongelmiin, kuten tässäkin tapauksessa.
Vaikka Baker Lake -järven ja Thelon-joen alueen matkailu on suhteellisen vähäistä, on sillä vaikutuksia ympäristöön ja paikallisiin asukkaisiin. Jos matkanjärjestäjät eivät pyri yhteistyöhön paikallisasukkaiden kanssa, jäävät inuiittien näkemykset ja oikeudet huomiotta matkailun suunnittelussa ja kehittämisessä. Moraalista pohdittavaa riittää myös sen suhteen, onko oikein tarjota matkailijoille näin epäautenttista elämystä. Matkailijoita varten luodaan tietynlainen, ei-totuudenmukainen, tunnelma. Alueen matkailun vetovoimana toimii nimenomaan ”koskematon” luonto ja ajatus siitä, että nyt ollaan kaukana ihmisyhteisöistä. Tässä kohtaa voidaankin pohtia, onko oikein markkinoida ylipäänsä mitään matkailualueita totuutta kaunistellen ja suunnitella matkailijoita varten epäautenttisia kokemuksia.
Arktisilla alueilla riittää tilaa matkailijoille, mutta aina matkailun kehittämisessä tulisi huomioida vastuullisuus ja moraaliset kysymykset. Matkailun kehittämisessä etenkin alueilla, joilla sitä ei juurikaan ennestään ole, olisi hyvä alkuunsa pohtia, onko siitä loppujen lopuksi enemmän hyötyä vai haittaa. Onko matkailua edes välttämätöntä viedä kaikille syrjäisimmillekin alueille? Jos kuitenkin päädytään edistämään Nunavutin kaltaisten, muuhun maailmaan verrattuna suhteellisen koskemattomien, alueiden matkailua, olisi tärkeää tehdä se huomioiden kaikki vastuullisuuden osa-alueet ja toimia niiden periaatteiden pohjalta.
Jemina Petroff
Lähteet:
1 Grimwood, B. (2015). Advancing tourism’s moral morphology: Relational metaphors for just and sustainable arctic tourism. Tourist Studies, 15, 3–26.
2 Veijola, S., Ilola, H. & Edelheim, J. (2015) Johdanto matkailun tutkimukseen. Teoksessa S. Veijola (toim.), Matkailututkimuksen lukukirja. (s. 16–29). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Matkailevat tutkijat 
1 Comment