Matkailun tutkimusta voidaan lähestyä monilta eri tieteenaloilta. Tässä blogitekstissä keskitymme maantieteelliseen näkökulmaan. Maantieteellinen matkailututkimus tutkii matkailun alueellista järjestystä, matkailukohteiden erilaistumista sekä tarkastelee niiden luonnetta ja kehitystä. Keskeisiä käsitteitä matkailukohteen määrittelyssä ovat esimerkiksi alue, paikka, ympäristö, identiteetti sekä maisema. Näitä matkailukohteita voidaan tarkastella joko globaalista, kansallisesta tai alueellisesta näkökulmasta. Esimerkkejä maantieteellisistä tutkimusaiheista ovat muun muassa kaupunkien kehitys, maankäytön muutokset, matkailun vaikutukset muuttoliikkeisiin, tautien leviämiset, matkailun vaikutukset luonnonympäristöön sekä matkailun ja rikollisuuden välisten suhteiden tarkastelu.
Matkailukohde
Matkailukohteita ovat ympäristöt ilmastoineen ja luonnonoloineen, ne voivat olla myös keinotekoisesti rakennettuja.1 Käytännössä matkailukohteita tuotetaan teoilla, sanoilla sekä kuvilla, joita matkailun harjoittajat välittävät mahdollisille matkailijoille eri verkostojen kautta. Maantieteellisellä sijainnilla on suuri merkitys kannattavan ja tuotteliaan matkailun kannalta, epäedulliset maantieteelliset olosuhteet luovat haastavan ympäristön harjoittaa menestyksekästä matkailua. Fyysisen ympäristön lisäksi kohteiden kysynnän voimakkuuteen vaikuttavat väestöön ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Eri tekijöiden summa määrittelee kohteen vetovoimaisuuden, matkailutarjonnan muodot ja alueen kyvyn vastaanottaa matkailijoita sekä huolehtia heidän tarpeistaan.
Matkailun maantieteellinen viitekehys
Matkailututkimusta ja maantiedettä yhdistävät monet eri tekijät. Maantieteilijät ja matkailututkijat ovatkin hyödyntäneet toistensa teorioita ja malleja hyvinkin paljon, ja jotkut maantieteilijöistä ovatkin nimenomaan matkailututkijoita. Yksi keskeinen malli, jota sekä matkailututkimuksessa, että maantieteessä on runsaasti käytetty hyväksi, on matkailun maantieteellinen viitekehys. Maantieteen tutkiessa etenkin sekä ihmisen, että luonnonvoimien aikaansaamia ilmiöitä, voidaan matkailun maantieteellinen viitekehys näin ollen liittää vahvasti molempiin aloihin. Alueellisena ilmiönä matkailu onkin osa maantieteen tutkimusta.1
Matkailun maantieteellinen viitekehys antaa puitteet matkailuilmiön laaja-alaiseen ymmärtämiseen maantieteen näkökulmasta.2 Viitekehyksessä on kolme peruselementtiä; lähtöalue, kohdealue sekä matkailureitit. Lähtöalue koostuu tekijöistä, jotka saavat matkailijan liikkeelle. Näin fyysinen ympäristö, yhteiskunnallinen ympäristö ja työntövoima ovat olennaisia osatekijöitä lähtöalueella vaikuttamaan matkailijan edellytyksiin lähteä matkalle. Vaikuttavia asioita ovat mm. lähtöalueen poliittinen ympäristö, topografia, alueen kehittyneisyys ja talouselämä sekä matkailijan oma motivaatio ja tarpeet.2 Matkailureittien tutkiminen koostuu taas reiteistä, joilla matkailija pääsee kohdealueelle ja joita hyödyntää itse kohdealueella. Lopullinen kohdealue koostuu taas vetovoimallisista tekijöistä, kuten fyysisestä ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä sekä vetovoimasta/attraktiosta alueella. Kohdealueella vaikuttavia asioita ovat olennaisesti alueen kulttuuri, ilmasto sekä tarjonta suhteessa edellytyksiin.2
Riina Tervo, Santeri Raappana, Eetu Puusti
Lähteet
1 Vuoristo, K.-V. (2003). Matkailun maailma: kansainvälisen matkailun maantiede. 1. painos. WSOY, Porvoo.
2 Vuoristo, K.-V. (2002). Matkailun muodot. 3. painos. WSOY, Helsinki.
Kuvat: Riina Tervo
Matkailevat tutkijat 