Oletko koskaan tullut miettineeksi öljyä ja sen vaikutusta omaan arkipäivääsi? Sitä, miten öljytynnyrin kallistuminen rasittaa talouttasi, tai halpeneminen vastavuoroisesti jättää enemmän törsäilyeuroja kukkarosi pohjalle? Paljonko tomaatti maksaa öljytynnyrin hinnan hipoessa pilviä, tai mitä maksaa 95E -litra silloin kun musta kulta on pohjalukemissaan? Minä olen miettinyt. Miettinyt jopa sitä, miten öljy vaikuttaa matkailuelinkeinoon sekä ympäristöön, ja ennen kaikkea sitä, mitä tapahtuu maailman öljyvarojen kuivuttua kokoon. Näin nimittäin tulee käymään ennemmin tai myöhemmin, mikäli entisenlainen kulutusjuhla maapallolla jatkuu.
Peak Oil -teoria syntyi 1950-luvun Amerikassa, kun M. King Hubbert ennusti Yhdysvaltojen öljyhuipun ajoittuvan vuoden 1970 tienoille. Öljyhuipulla tarkoitetaan öljyn tuotantomaksimia, jonka jälkeen tuotettu öljymäärä alkaa vähetä, ja ihmisten lasketaan kuluttavan öljyä nopeammassa tahdissa, kuin sitä tuotetaan. Hubbertin ennustus osui oikeaan, ja Yhdysvaltojen öljyhuippu saavutettiin vuonna 1971.1
Öljy kuuluu kivihiilen, maakaasun ja turpeen tavoin fossiilisiin polttoaineisiin, ja se on uusiutumaton (tai erittäin hitaasti uusiutuva) luonnonvara. Öljyn energiatiheys on loistava ja kuljetettavuus erinomainen, ja tästä syystä sen osuus maailman energiatuotannosta onkin lähes 40 prosenttia. Toiset reilu 40 prosenttia perustuu kivihiilen, maakaasun ja turpeen käyttöön, jotka ovat myös fossiilisia, uusiutumattomia polttoaineita.2
Öljy on vielä ainakin toistaiseksi halpa energialähde, jota löytyy muodossa tai toisessa oikeastaan joka paikasta: muoveista, keinokuiduista, lääkkeistä, maaleista, meikeistä, autojen, laivojen ja lentokoneiden bensatankeista, rakennusten öljylämmittimistä, kaikkialta. Tätä kautta öljy on mahdollistanut länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan synnyn ja kasvun. Öljyn hinta kuitenkin vaihtelee, ja tästä syystä ikäviäkin ennusmerkkejä on nähty, kuten esim. öljyn ennätysmäinen hintapiikki vuonna 2008. Se laukaisi niin mittavan ketjureaktion, että lähes koko maailma syöksyi ennennäkemättömään talouskriisiin. Tuon kriisin jälkimainingeista yrittää moni valtio vielä tänäkin päivänä pyristellä eroon. Entä miten öljy sitten liittyy ympäristöön ja matkailuelinkeinoon?
Amerikkalainen lentokonevalmistaja Boeing ampaisi lentomatkustuksen aivan uusiin ulottuvuuksiin 1960-luvulla, kun nelimoottorinen Boeing 707 -suihkukone ryhtyi kiidättämään matkustajia ennätyksellisen lyhyessä ajassa mantereelta toiselle. Konetyyppi mahdollisti massaturismin synnyn, sekä suurten ihmismassojen liikkumisen nopeasti ja helposti paikasta toiseen. Se hallitsi vuosikymmenen lentokonemarkkinoita aina 1970-luvun alkuvuosiin saakka luoden perustan kasvavalle, kansainväliselle lentoliikenteelle.3
Kun katsotaan lentoliikenteen viimeisimpiä vuosikymmeniä, voidaan huomata, että lentokoneiden matkustajakapasiteetit ovat kasvaneet henkilökilometreissä mitattuna yli 25% sitten 1960- ja 70-lukujen, maailmanlaajuiset lentoreittiverkostot ovat laajentuneet ennätysmäisesti, ja keskimääräiset matkustusetäisyydet kohteiden välillä ovat niin ikään kasvaneet roimasti. Lentomatkustus on tuplaantunut viidentoista vuoden välein, ja sen ennustetaan kasvavan samaa vauhtia jatkossakin.4 On siis ilmiselvää, että tällä kaikella on vaikutusta myös ympäristöön.
Lentokone nimittäin käyttää polttoaineenaan lentopetrolia eli kerosiinia, joka on erityisesti suihku- ja potkuriturbiinimoottoreille valmistettu tuote. Sitä jalostetaan raakaöljystä, ja se muistuttaa ominaisuuksiltaan poltto- ja dieselöljyä, joten suihku- ja potkuriturbiinikoneiden päästöt sisältävät muiden kulkuneuvojen tavoin mm. hiilidioksidia, häkää sekä pienhiukkasia.5 Näillä päästöillä on ilmakehää lämmittävä vaikutus, sillä ne varastoituvat ilmakehän alimpiin kerroksiin pidättäen maapallolta takaisin avaruuteen säteilevää lämpöä.
Entä sitten muut kulkuneuvot? Eivätkö ne saastuta ympäristöä samalla tavalla kuin lentokoneet? Kyllä saastuttavat. Kaikki kulkuneuvot, jotka saavat liikkumiseen tarvittavan energiansa raakaöljystä jalostetusta bensiinistä, saastuttavat kilvan lentokoneiden kanssa. Matkailun näkökulmasta tarkasteltuna lentoliikenne kuitenkin muodostaa yli puolet koko toimialan haitallisista päästöistä, joten sen vaikutusta ilmastonmuutokseen, ekosysteemeihin ja tätä kautta ympäristötieteisiin ei voida jättää huomioimatta6.
Matkailututkimuksen ja ympäristötieteiden näkökulmasta Peak Oil -teorian voi nähdä sekä uhkana että mahdollisuutena. Se rohkaisee suunnittelemaan matkailutoimialaa kestävällä tavalla niin, ettei luonnonvaroja riistetä ja luonnon monimuotoisuutta tuhota. Se luo mahdollisuuksia uusille teknologiainnovaatioille, joiden avulla öljynkulutusta pystytään liikenteen osalta hillitsemään, ja samalla kulkuneuvojen ympäristöystävällisyyttä ja energiatehokkuutta kyetään parantamaan.
Teoria muistuttaa meitä kuitenkin myös siitä, että maailman öljyvarannot eivät ole ehtymättömät, vaan fossiilisena, uusiutumattomana energialähteenä öljy hupenee kovaa vauhtia. Kun öljy hupenee ja käy vähiin, nousee sen maailmanmarkkinahinta huomattavasti, ja arkipäivän eläminen kallistuu. Silloin ei tomaattikaan maksa Espanjasta lähikauppaan lennätettynä enää saman verran kuin ennen, ja jos 95E:tä on saatavana bensa-asemilta, on sen litrahintaan todennäköisesti lisätty nolla desimaalipilkun eteen. Ja mitä tapahtuu lentomatkustamiselle? Sekin muuttunee niiden etuoikeudeksi, joilla on eniten valtaa ja paksuimmat lompakot.
Tällä hetkellä öljyn tuotantomaksimin on laskettu osuvan vuosien 2008 ja 2018 väliin, eli huippua ollaan saavuttamassa kovaa vauhtia – ellei itä sitten olla jo ohitettu. Optimistisimpienkin ennusteiden mukaan maailmanlaajuinen tuotantohuippu saavutettaisiin vuoden 2020 tienoilla.1
Öljyhuippuja n vuosikymmenten aikana ollut useita, sillä uusia öljyesiintymiä on löydetty maailmanlaajuisesti aina tähän päivään saakka. Nykyään ollaan kuitenkin jo siinä tilanteessa, että öljyntuotannon takaamiseksi on maailmalla jouduttu turvautumaan ns. epäkonventionaaliseen öljyyn, eli öljyhiekasta ja öljyliuskeesta jalostettuun öljyyn. Tämä kielii pahaenteisesti siitä, että aidon, nestemäisen mustan kullan aika alkaa olla käymässä vähiin.
Mikko Virta
LÄHTEET:
1 Laitinen, J. (2012). Valomerkki. Jyväskylä: Atena Kustannus.
2 Sähköhuolto. Fossiiliset energialähteet. Haettu osoitteesta http://www.energianet.fi/index.php?page=sahkohuolto&osa=4
3 Leigh, J. (2011). New tourism in a new society arises from ”Peak Oil”. Tourismos: An international multidisciplinary journal of tourism, 6(1), 165–191.
4 Becken, S. (2015). Tourism and oil. Bristol: Channel View Publications.
5 Lentoliikenne ja ilmasto: Mitä lentokoneiden päästöt ovat? Haettu osoitteesta http://www.lentoliikennejailmasto.fi/paastot
6 Sustainable Development of Tourism. Haettu osoitteesta http://sdt.unwto.org/content/faq-climate-change-and-tourism
Matkailevat tutkijat 