Matkailun avulla arkea pakoon // 17.5.2016

 

Matkailu on fantasiaa. Se on toiveita, tarpeita, mielikuvituksellisimpienkin ideoiden toteuttamista; jotain uutta ja ihmeellistä, mitä ei voi omilla kotikulmilla kokea. Matkaillessamme voimme olla keitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, koska se mitä kohteessa tapahtuu, jää kohteeseen. Ne säännöt, jotka pätevät siellä mistä lähdemme, eivät päde enää tuhansien kilometrien päässä Karibian lämmössä. Matkailu luo eteemme maailman, johon voimme karata, kun lähipiirit alkavat kyllästyttää ja kun kaipaamme elämäämme muutakin kuin vakituisen työpaikan ja viikoittaisen lauantaibrunssin ystävien kanssa.

las vegas 3
Kaikkihan sen tietää: What happens in Vegas stays in Vegas. Kuva CreativeCommons

 

Graham M.S Dann1 on kirjoittanut klassikkotekstin vuonna 1977 siitä, mitkä tekijät motivoivat ihmisiä lähtemään matkalle. Näkökulminaan hän käyttää käsitteitä anomia (anomie) ja egon kasvattaminen (ego-enhancement). Tässä tekstissä keskitymme anomiaan ja sen ilmenemiseen.

Anomia on yleisesti sosiologiassa käytetty käsite, jota ei ainakaan ennen Dannin julkaisua ollut käytetty matkailun piirissä kovin yleisesti. Modernin sosiologian perustajana tunnettu Emile Durkheim käytti käsitettä anomia kuvaamaan tilannetta, jossa vallitseva yhteiskuntajärjestys ei mahdollista yksilön tarpeiden ja toiveiden toteuttamista hyväksyttävin keinoin.

Kreikkalaista alkuperää oleva termi anomia voidaan kääntää normittomuudeksi. Yhteiskunta on tilassa, jossa vallitsevat normit ja hyväksyttävät päämäärät eivät enää vaikuta yksilöihin ja menettävät siten merkityksensä. Koska yhteiskuntajärjestyksen katsotaan rakentuvan tietyille kulttuurillisesti hyväksyttävälle arvoille ja tavoitteille sekä sallituille keinoille niiden saavuttamiseksi, anomia aiheuttaa yksilössä yhteiskunnallista turhautumista, joka pahimmillaan johtaa yhteiskunnasta vieraantumiseen.

Matkaillessa anomia, normittomuus tarkoittaa sitä, että sen yhteisön, josta lähdetään pois, normit eivät päde enää matkakohteessa. Silloin voi tuntea olevansa vapaa ja tehdä mitä huvittaa, ilman vastuuta ja velvollisuuksia ketään tai mitään kohtaan. Anomia tarkoittaa myös yhteiskunnassa vallitsevaa epäjärjestystä, jolloin asetettuja normeja ei enää noudateta. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi vallankumoukset, lakot, sotatilat ja taloudellinen epävarmuus1.

Yksi suurimmista syistä, joka saa yksilön matkustamaan on ”arjesta pakeneminen”. Yksilö kokee olonsa normien ja roolien määrittelemäksi omassa elinympäristössään, ja hän kokee tämän ympäristön rajoittavaksi ja jopa ahdistavaksi. Itsensä toteuttaminen arjessa ei välttämättä onnistu, sillä se olisi vastoin yksilölle asetettuja rooleja (kuten perhe, työpaikka ym.) tai yhteisössä vallitsevia normeja ja oletuksia vastaan. Lisäksi ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee läheisyyttä ja toisia ihmisiä. Varsinkin suurissa kaupungeissa yksilö saattaa kokea olonsa eristyneeksi ympärillään olevista ihmisistä, sillä syvien ihmissuhteiden solmiminen suuressa ihmismäärässä voi olla haastavaa. Päinvastoin yksilö saattaa myös tuntea, ettei hän saa rauhaa tai yksityisyyttä arjessaan, mikä on monien pienempien kylien ongelmana. Dannin1 mukaan nämä yhteisöissä ja laajemmissa yhteiskunnissa vallalla olevat normit ja tilanteet ovat usein syitä, joiden takia koetaan tarvetta lähteä matkalle jonnekin kauas pois.

maisema
Kuva: Henna Nevala

 

Ratkaisun tähän ongelmaan voi yksilö löytää matkailusta. Matkakohteessa yksilöt ovat anonyymeja ja he voivat itse päättää, miten he käyttäytyä ja millaisena heidät nähdään. Yksilöt pääsevät toteuttamaan omia fantasioitaan, sillä arjen roolit ja normit eivät enää sido heitä käyttäytymään tietyllä tavalla. Matkalla he voivat esimerkiksi tehdä asioita, joita kotona paheksuttaisiin, tai pukeutua juuri sillä tavoin, kuin he todellisuudessa haluaisivat. Toisin sanoen matkalla he voivat itse päättää, keitä he ovat, ja he pääsevät täyttämään ne tarpeet, joita he eivät voineet täyttää kotioloissa.

 

Henna Nevala, Kirsi Kuusisto ja Kaisu Tuomainen

 

 

P.S. Jos kiinnostuksenne aihetta kohtaan heräsi ja haluatte nähdä erittäin hyvän esimerkin anomiasta, suosittelemme katsomaan Aviciin I could be the one –kappaleen musiikkivideon.

 

Lähteet:

1 Dann, G. (1977). Anomie, ego-enhancement and tourism. Annals of tourism research, 4, 184–194.

Kuvat: CreativeCommons, Henna Nevalan henkilökohtainen arkisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s