Koska sosiologia tutkii ihmisten ja yhteiskuntien toimintaa ja käyttäytymistä, on luonnollista, että muut tieteenalat ovat hyödyntäneet sen käytäntöjä saadakseen tietoa ihmisistä ja yhteiskunnista oman tieteenalan näkökulmasta. Myös matkailututkimus on hyödyntänyt laajasti sosiologiaa, jonka avulla on tutkittu paljon matkailijoiden, turistien, matkailualoilla työskentelevien ja paikallisyhteisöjen käyttäytymistä, motivaatioita ja toimintaa.
Sosiologiaa on hyödynnetty paljon tutkittaessa esimerkiksi:
- matkailijoiden motivaatioita ja matkustamiskäyttäytymistä; miksi ylipäätään lähdetään matkalle? Mitä matkalta halutaan ja mitä matkan aikana halutaan tehdä?
- matkailijoiden ikää ja ikääntymistä
- matkakohteiden paikallisia yhteisöjä
- matkailun vaikutuksia matkailijaan ja kohdealueeseen; matkailijoiden ja paikallisväestöjen suhteita ja rooleja
- matkailutyön luonnetta
- sosiaalista eriarvoisuutta vaikkapa turistin ja paikallisen välillä
- sukupuolien asemaa ja luokkasuhteita matkailussa (esimerkiksi sukupuolentutkimus osana sosiologian tieteenalaa tarkastelee naisten asemaa matkailualalla)1
Eräs tunnetuimmista sosiologian teorioista, joita matkailututkimus on hyödyntänyt, on sosiologi John Urryn2 määrittelemä käsite turistin katseesta (eng. tourist gaze). Se kuvaa tapaa, jolla matkailijat havainnoivat kohteita ja ympäristöään matkoillaan. Urryn3 mukaan ihmiset tarkastelevat maailmaa erilaisten ideoiden, taitojen, odotusten ja halujen suodattimien läpi, joita kehystävät sekä yksilön yhteiskuntaluokka, sukupuoli, koulutus, ikä että kansalaisuus. Tämän seurauksena ihmiset katsovat maailmaa eri tavoin, eivätkä samat asiat ja ympäristöt näytä tai merkitse ihmisille samoja asioita. Turistin katse rakentuu erilaisten symbolien ja tunnusmerkkien avulla, jotka antavat kohteille erilaisia merkityksiä. Näiden seurauksena turisteilla on jo ennen kohteeseen saapumistaan tietynlainen kuva kohteesta ja siitä, mitä he odottavat näkevänsä ja kokevansa kohteessa. Näitä odotuksia turistit luovat esimerkiksi elokuvien, lehtien ja television kautta saatujen kuvien perusteella. Turistin katse kiinnittyy myös tavallisesti maisemiin ja kohteisiin, jotka eroavat jollain tapaa jokapäiväisessä elämässä havainnoiduista kohteista, sillä nämä kohteet vaikuttavat turisteihin herkemmin.2
Turistin katse on helpompaa sisäistää miettimällä sitä oman elämän kokemuksien kautta. Jos esimerkiksi menet matkallasi katsomaan kuuluisaa nähtävyyttä, kuten Eiffel-tornia Pariisissa, voit miettiä, mitä todellisuudessa näet ja minkä takia menit sitä katsomaan. On hyvin todennäköistä, ettet näe sitä vain korkeana ja kapeana rakennuksena, vaan se symboloi sinulle itse Pariisia ja koet, että sen näkeminen kuuluu matkaasi. Juurikin nähtävyyksien ja kohteiden symbolointi ja merkitseminen paikallisten ja matkailijoidenkin toimesta antavat niille tällaisia merkityksiä ja luovat niistä tietynlaisen mielikuvan. Nämä ennalta saadut mielikuvat vaikuttavat matkailijoihin siten, että kohteeseen saapuessaan he haluavat nähdä omin silmin ne asiat, joita he kohteelta odottavat.
Turistin katse selittää myös sen, miksi ottamamme matkakuvat muistuttavat kovasti valokuvia, joita näimme ennen matkaa, matkan suunnitteluvaiheessa. Mielikuvamme muuntuvat kuviksi. Tiedämme jo etukäteen, minkälaisia muistoja meidän on tarkoitus ikuistaa.
Kirsi Kuusisto, Henna Nevala ja Kaisu Tuomainen
Lähteet:
1 Apostolopoulus, Y., Leivadi, S. & Yiannakis, A. (1996). (toim.) The sociology of tourism. Theoretical and empirical investigations. Oxon: Routledge.
2 Urry, J. (1990). The Tourist Gaze: Leisure and travel in contemporary societies. SAGE Publications: London.
3 Urry, J. (2011). The Tourist gaze 3.0. SAGE Publications: London.
Video: Sociology of tourism. Haettu osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=WUkQTUc5h-o
Kuvat Kirsi Kuusiston ja Outi Kugapin henkilökohtaisista arkistoista.
Matkailevat tutkijat 